Ketä meidän tulee rukoilla?

Kristikunnassa on yleistynyt tapa, että rukoillaan ”kolmiyhteistä Jumalaa”, ”isää, poikaa ja pyhää henkeä”, ”pyhää henkeä” tai ”Jeesusta”. Mitään näistä tavoista ei löydy Raamatussa. Raamatun profeetat, apostolit ja herra Jeesus rukoilivat aina vain isää, eivät koskaan poikaa tai kolmiyhteistä Jumalaa, jollaiseen jumaluuteen he eivät itse uskoneet.

Kirkkoraamattuun on käännetty monta kertaa virheellisesti Uuden testamentin kreikan sanoja, joilla käännöksillä on tuettu joko tarkoituksellisesti tai vahingossa tapaa rukoilla Jeesusta kristusta isän Jumalan sijasta. Jeesus ei kuitenkaan opettanut opetuslapsia rukoilemaan häntä itseään vaan isää Jumalaa hänen nimessään. Herra on sanonut tämän selvästi monessa eri asiayhteydessä. (Matt. 6:6,9; Joh. 14:13; 15:16; 16:23,24)

Kun Jeesus puhui samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla, niin he eivät puhuneet rukoilemisesta vaan Jumalan kunnioittamisesta kumarruksilla ja ylistyksellä (palvomisesta). Tässä on käytetty kreikankielen verbiä proskyneō (προσκυνέω), joka tarkoittaa suomeksi kumartamista ja syvän kunnioituksen osoitusta arvostetulle henkilölle tai palvomista. Sana on käännetty englanninkielisiin käännöksiin paremmin verbillä ”to worship”: ”kumartaa, palvoa”. Jeesuksen ja samarialaisen naisen välinen keskustelu eteni paremmin käännettynä näin:

”…Meidän isämme ovat kumartaen palvoneet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen palvoa.” Jeesus sanoi hänelle: ”Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te palvotte sitä, mitä ette tunne; me palvomme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia palvojia myös Isä tahtoo. Jumala on henki; ja jotka häntä palvovat, niiden tulee palvoa hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:20-24)

Raamatun ajan ihmisillä oli tapana osoittaa kunnioitusta korkea-arvoisille henkilöille kumartamalla heitä jopa maahan asti. Sadanpäämies Kornelius menetteli juuri sillä tavalla, kun kohtasi Pietarin ensimmäistä kertaa. (Apt. 10:25) Se, että Pietari nosti hänet ylös ja sanoi ”Nouse, minäkin olen ihminen…” (j.26), ei kumoa Jeesuksen ohjeita ja neuvoja rukousta ja palvomista koskien. (vrt. Ilm. 19:10; 22:8-9) Meidän tulee kohdistaa rukoukset isälle Jumalalle herran Jeesuksen kristuksen nimessä ja palvoa isää pikemmin kuin Jeesusta, nyt kun elämme vielä maan päällä. Niin Paavali ja muut herran apostolit ovat tehneet ja muita neuvoneet.

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.” (Kol. 3:16-17)

Paavali osoitti kirjeissään kiitoksensa ja ylistyksensä järjestelmällisesti isälle Jumalalle niin kuin myös muut apostolit tekivät. (1. Kor. 11:31; Efe 1:3; 1. Piet. 1:3) Herran veli Juuda on tästä mainio esimerkki:

”Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. (Jda 1:24-25)

Ilmestyskirjassa lukee näin: teurastettu karitsa ”on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.” (Ilm. 5:12) Huomaa kuitenkin, että nämä ovat taivaallisten enkelien ja muiden olentojen ääniä, eivät maan päällä eläneiden kristittyjen sanoja. Ilmestyskirjakin puhuu selvästi vain isän palvomisesta ja Karitsan palvominen on hieman kyseenalaista näissä kohdissa. (Ilm. 5:14; vrt. 4:10; 7:11; 11:16; 14:7; 19:4)

Paavalin mukaan kaikki luodut olennot kumartavat isää Jumalaa herran Jeesuksen nimessä hänen tulemuksensa jälkeen, eivät niinkään herraa Jeesusta, vaikka niinkin voi tapahtua:

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimessä notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9-11)

Toinen verbi proskyneoon (kumartaa, palvoa) lisäksi, joka on käännetty väärin raamatuissamme verbillä ”rukoilla” on epikaleō ἐπικαλέω. Paavali käytti sitä jakeessa Apt. 25:11 vedotessaan keisariin oman asiansa puolesta. Hän ei rukoillut tätä keisaria vaan esitti vetoomuksen oikeusasiassa.

Verbi epikaleoo on käännetty suomeksi virheellisesti verbillä ”rukoilla” jakeessa Apt. 7:59. Siinä Stefanus ”huutaa avuksi” herran Jeesuksen nimeä. Luukas on käyttänyt samaa verbiä jakeessa Apt. 2:21 juuri tässä merkityksessä, samoin kuin Paavali jakeessa Room. 10:13.

On täysin ymmärrettävää, miksi Stefanus huusi avukseen herraa Jeesusta eikä suoraan isää Jumalaa. Hän on juuri edellä nähnyt herran Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella taivaassa. (jj. 55-56) Stefanus muisti herran Jeesuksen sanat, joita apostolit olivat hänelle opettaneet, ja joiden mukaan isä on antanut kaiken tuomiovallan pojalle, niin että Jeesuksella on valta tuomita ja herättää kuolleista kenet hän tahtoo. (Joh. 5:21-30)

Meidän on lupa ja on jopa viisasta huutaa hädässä avuksi herran Jeesuksen nimeä. Silloin ei ole kyse sellaisesta rukoilusta, jonka aikana käännymme ajan kanssa ja harkiten isän Jumalan puoleen herran Jeesuksen nimessä kiittäessämme hänen kauttaan Jumalaa tai anoessamme jotakin häneltä. Kun tällä tavalla rukoillaan Raamatussa, niin silloin on käytetty verbiä pros-eu-khomai προσεύχομαι. (Matt. 6:6, 9; Apt. 1:24) Sitä on käytetty vain ja ainoastaan silloin, kun rukoillaan isää Jumalaa: ei kertaakaan Jeesuksesta (se Herra, jota rukoillaan, on isä Jumala, ei herra Jeesus kristus, Apt 4:24-31, vrt. 8:22; 16:25; 1Kor 11:13).

Jeesusta ei rukoilla kertaakaan Raamatun lehdillä. Hänelle osoitetaan kuitenkin syvää kunnioitusta ja kumarrutaan maahan hänen edessään, mutta kyse ei ole silloin rukoilusta vaan maahan kumartamisesta ja kunnioituksen osoittamisesta hänelle (myös Jumalaa kumarretaan ja osoitetaan kunnioitusta hänelle, Joh 4:20-24; Ilm 4:10; 7:11; 11:16; 14:7; 19:4, 10). Kumartamisesta on käytetty eri verbiä kuin rukoilemisesta: kumartaa ja palvoa on kreikaksi proskyneoo (kuninkaita ja korkea-arvoisia ihmisiä kuten profeettoja ja ylimmäistä pappia oli lupa kumartaa ja suudella heidän käsiään kunnioituksesta heitä kohtaan1 ja jopa valittujen eteen on valheessa elävien ihmisten lopulta kumarruttava, Ilm 3:9), mutta verbi rukoilla on proseukhomai. Sen lisäksi, että Jeesusta saa kumartaa ja osoittaa kunnioitusta hänelle (Matt 8:2; 28:9,17; Joh 9:38; Hebr 1:6), on hänen nimeään oikein huutaa avuksi hädän hetkellä niin kuin Stefanus teki. Tästä on käytetty verbiä epikaleoo, joka on suomeksi ”vedota, huutaa avuksi, esittää anomus”.

Ainoa kohta, jota voidaan edes hyvin heikoin perustein käyttää tukena sille, että Jeesus olisi neuvonut opetuslapsia ”anomaan” jotakin häneltä itseltään isän sijasta on Joh. 14:14. Monissa uudemmissa käsikirjoitusversioissa ja yhdessä vanhemmassa on lisätty Jeesuksen sanoihin ylimääräinen minä-pronomini ikään kuin herra olisi neuvonut anomaan asioita häneltä itseltään eikä isältä hänen nimessään:

”…jos jotakin pyydätte [minulta] nimessä minun…” (Novum 2, s.660, Joh. 14:14; huomaa, että sana ”minulta” on myöhempi lisäys, ei alkuperäinen teksti)

Tämä on myöhempi lisäys herran sanoihin, sillä hän opettaa selvästi kaikkialla, että anomukset ja pyynnöt tulee osoittaa isälle eikä hänelle, ja että hän itsekin on rukoileva isää vielä taivaassa. Näin on kirjoitettu:

”…ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että isä kirkastettaisiin pojassa. Jos te anotte jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen pyytävä2 isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,…” (Joh. 14:13-16)

Kaikki hyvät englanninkieliset käännökset käyttävät tässä textus receptuksen mukaista käsikirjoitusta, joka on myös suomenkielisen Novum sanakirjan ja selitysteoksen pohjana. Jeesuksen käyttämä verbi on aiteō αἰτέω, joka on suomeksi ”anoa, pyytää, esittää anomuksia”. Jeesus opettaa kaikkialla yhdenmukaisesti, että meidän tulee anoa ja pyytää asioita isältä Jumalalta, ei häneltä itseltään, mutta tämä pyytäminen tulee tehdä herran Jeesuksen kristuksen nimessä.

Näin on kirjoitettu:

”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.” (Joh. 15:16)

”Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.” (Joh. 16:23-24)

Ja mitä rukoilemiseen tulee, niin siitä herra on neuvonut näin:

”…Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;…” (Matt. 6:6-9)

Tapa osoittaa rukoukset jollekin muulle kuin isälle Jumalalle, on peritty kirkkojemme johtajilta ja he ovat saaneet sen katolisilta isiltä. Koska tätä tapaa ei löydy Raamatusta, on jokaisen kristityn parasta muuttaa tapaansa ja alkaa rukoilla tästä eteenpäin isää Jumalaa herran Jeesuksen kristuksen nimessä. Se on otollista ja hyvää meidän vapahtajallemme, herralle Jeesukselle kristukselle, joka itsekin rukoilee isää, vaikka on nyt isän oikealla puolella taivaassa. (Joh. 14:16; Room. 8:34; Hebr. 7:25)


1 Verbi proskyneoo esiintyy Vanhan testamentin kreikankielen käännöksessä monta kertaa tilanteissa, joissa osoitetaan kunnioitusta korkea-arvoisille ihmisille ja kumarrutaan maahan heidän eteensä ja suudellaan jopa heidän käsiään tai jalkojaan tai maata heidän edessään. Tätä tapaa osoittaa kunnioitusta ylemmälleen ei ole sanottu synniksi Raamatussa ja koska tuomioon tulevat ihmiset kumartuvat kunnioitusta osoittaakseen jopa valittujen eteen (Ilm 3:9), on ihmisten varmasti lupa kumartaa ja kunnioittaa muitakin kuin vain Jumalaa. (1Moos 18:2; 19:1; 33:3; 42:6; 43:27; 2Moos 18:7; 4Moos 22:31; Ruut 2:10; 1Sam 20:41; 24:9; 28:14; 2Sam 9:8; 24:20; 1Kun 1:47; 2Kun 2:15; 4:37; Est 3:2).

Miksi sitten Pietari ja Ilmestyskirjan enkeli eivät suostuneet ottamaan vastaan kunnioitusta ihmisiltä, jotka kumartuivat maahan heidän eteensä (Apt 10:25-26; Ilm 22:9). Johanneksen tapauksessa se enkeli, joka puhui Jeesuksen nimessä ja Jumalan valtuuksilla (Ilm 1:1; 22:6, 16) teki selväksi, että hän on vain palvelukseen lähetetty henki, eikä häntä tule palvoa Jumalan rinnalla (Hebr 1:7, 14; huomaa varoitus Kol 2:18). Pietari ja apostolit kieltäytyivät ottamasta vastaan kunnioitusta ihmisiltä samasta syystä. Tämä oli erityisen tärkeää pakanoiden keskuudessa, sillä heillä oli tapana palvoa jumalia, jotka ilmestyivät ihmisen muotoisina (Apt 14:11-18). Onkin merkillistä, miten pakanallinen tapa palvoa ihmistä Jumalana on tullut kristikuntaan, vaikka Raamattu varoittaa korottamasta ketään Jumalan vertaiseksi isän rinnalle, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Moos 20:1-11; Ilm 4:11; Apt 17:22-31; 4:24-31).

2 Jakeessa Joh. 14:16 on käytetty verbiä erōtaō ἐρωτάω, joka on suomeksi anoa, pyytää.

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Jumala Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Ketä meidän tulee rukoilla?

  1. Paluuviite: Jumala | kristinusko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s