Neutristen pronominien käyttö pyhästä hengestä ja Jeesuksesta

Trinitaarit väittävät, että Jeesus käytti Johanneksen evankeliumissa neutrisukuiseen pyhään henkeen viitatessaan kieliopin sääntöjen vastaisesti demonstratiivipronominin ekeinos, -ē, -o (ἐκεῖνος, -η, -ο. tämä, tuo, se; hän) maskuliinista muotoa ”ekeinos” neutrisen muodon ”ekeino” sijasta, koska tahtoi niin tekemällä korostaa pyhän hengen olevan isästä ja pojasta erillinen Jumalan kolmas persoona. (Joh. 14:26; 15:26; 16:13) Tämä perustelu on kuitenkin virheellinen. Jeesus puhui täysin kreikan kieliopin sääntöjen mukaan, minkä jopa vilpittömät trinitaarit voivat tunnustaa aihetta tutkittuaan ja ymmärrettyään asian syntaksin ja kieliopin perusteella.

Kolminaisuusoppia voidaan perustella paremmillakin väitteillä kuin tällaisilla tekaistuilla ja virheelliseksi osoitetuilla todistuksilla. Perusteluksi riittää se, että sanaa ”paraklētos” (παράκλητος: puolustaja, avustaja, puolesta puhuja), johon Jeesus viittaa, on käytetty Raamatun ulkopuolisissa apostolien ajan lähteissä henkilöistä elottomien asioiden tai abstraktioiden sijasta. Miksi siis puolustaa kolminaisuusoppia kestämättömillä kieliopin vastaisilla selityksillä, kun sen voi tehdä myös täysin kieliopin sääntöjen mukaan? Tuskinpa Jeesuksen tai Johanneksen olisi tarvinnut rikkoa kreikan kieliopin sääntöjä osoittaakseen tämä asia, jos he tahtoivat opettaa kolminaisuusoppia?

Sana ”paraklētos” (παράκλητος: puolustaja) esiintyy Uudessa testamentissa viisi kertaa ja vain apostoli Johanneksen käyttämänä. (Joh. 14:16, 26; 15:26; 16:7; 1. Joh. 2:1) Neljä ensimmäistä kohtaa ovat Jeesuksen puheesta opetuslapsille, kun hän lupasi lähettää pyhän hengen isän luota taivaasta opetuslasten tykö. Tämä ” puolustaja” olisi sitten muistuttava opetuslapsia kaikesta siitä, mitä Jeesus on heille puhunut, opettaisi heitä, puhuisi heille sen, mitä kuulee, ennustaisi tulevia ja kirkastaisi kristusta. Jeesuksen sanoista voidaan ymmärtää, että tämä ”toinen puolustaja” edustaisi häntä itseään ja jopa isää, sillä nämä kaikki tulisivat asumaan opetuslapsiin ja olisivat heidän kanssaan iankaikkisesti. (Joh. 14:14-28) Jo pelkästään näistä asioista voitaisiin päätellä, että ”pyhä henki on persoona”, koska se toimii persoonallisella tavalla ja asuu opetuslapsissa niin kuin isä ja poikakin.

Isän ja pojan ja pyhän hengen asuminen opetuslapsissa voidaan kuitenkin selittää myös unitaarisella tavalla, jolloin sillä tarkoitetaan Jumalan aikaansaamaa ”uutta luontoa” ja Jumalan voiman (hengen) vaikutusta opetuslapsissa. Jumala uudistaa opetuslasten mielet ja sydämet pyhän hengen uudistuksen kautta, jonka kautta hän myös toimii opetuslasten elämässä ja vaikuttaa heissä monin eri tavoin. Pyhä henki ei ole isästä ja pojasta erillinen itsenäinen persoona, vaan se kuvastaa Jumalan itsensä asumista, toimintaa ja vaikutusta valituissa ”henkensä kautta”. Itse asiassa ”pyhää henkeä” on käytetty Uudessa testamentissa monta kertaa sanan ”Jumala” synonyymina. Pyhä henki ei siis tuo esille omaa persoonaansa vaan se on isän Jumalan edustaja tässä maailmassa ja uskovien sydämissä.

Kristityissä ei siis asuisikaan kolmea eriä persoonaa – isä ja poika ja pyhä henki – vaan yksi ainoa Jumala, meidän isämme, joka asuisi meissä henkensä kautta ja vaikuttaisi kaiken sen, minkä hän nyt vaikuttaa. Ja koska isä ja poika tekevät ja tahtovat samaa hyvää valituissa – heillä on yhteinen päämäärä – on kirjoitettu, että ”kristus asuu meissä” ja vaikuttaa voimallisesti niin kuin Jumala. Meissä on ”kristuksen henki” ja meillä on ”kristuksen mieli”, koska Jumala on uudistanut meidän luontomme samankaltaiseksi kuin kristuksella oli: me olemme ”uusia luomuksia” ja ”uusia Jumalan ihmisiä”. (ks. Room. 8:9-16; 1. Kor. 2:11-16; 2. Kor. 5:17; Efe. 4:22-24; Tiit. 3:3-7)

Kreikan kielen pronominien tai substantiivien suvun käyttäminen pyhän hengen persoonan ja kolminaisuusopin perusteluna on hyvin tarkoitushakuista. Se, että jonkin kielen substantiiveilla on kolme eri sukua niin kuin kreikassa on, ei todista substantiivin olevan elollinen persoona tai eloton asia tai abstraktio. Substantiivien ja pronominien eri sukuja käytetään puhtaasti kieliopillisista syistä – ei siksi, että todistettaisiin jonkin asian olevan elävä tai eloton tai ”persoona”.

Kreikassa ei käytetä elävistä olennoista ja henkilöistä pelkästään maskuliinisia tai feminiinisiä sanoja vaan myös neutria. Esimerkiksi sana ”lapsi” (παιδίον: paidion) on neutri ja tähän lapseen viittaavaa pronominia ”autos” (αὐτός: ”se”, ”hän”) on käytetty neutrin akkusatiivissa ”auto” (αὐτό), kun puhutaan Jeesus-lapsesta. (Matt. 2:13) Muita elävistä olennoista käytettyjä neutrisia sanoja ovat niin ikään lasta tarkoittavat sanat ”brefos” (βρέφος) ja ”teknon” (τέκνον) sekä ”lintu” (peteinon πετεινόν) ja ”meripeto” (kētos κῆτος).

Kun Jeesus puhui opetuslapsille pyhän hengen tulemisesta heihin, niin hän käytti tästä hengestä sellaisia nimiä kuin ”totuuden henki”, ”puolustaja” ja ”toinen puolustaja”. (Joh. 14:16-17, 26; 15:26; 16:7, 13) Sana ”henki” on kreikaksi ”pneuma” ja on suvultaan neutri. Kun Jeesus viittasi ”totuuden henkeen” (to pneuma tēs alētheias: τὸ πνεῦμα τῆς ἀληθείας), käytti Johannes siitä evankeliumissaan neutrista pronominia ”auto” (Joh. 14:17), ei maskuliinista muotoa ”autos”. Jos neutrista pronominia ei käytettäisi koskaan ”elottomista asioista”, niin silloin pyhä henki ei olisi elävä: se olisi eloton henki. Nyt on kuitenkin niin, että kreikan kielen substantiivien ja pronominien suku ei kerro sitä, onko kyse elollisesta vai elottomasta asiasta.

Lisäksi on huomattava se, että Jeesus ei varmaankaan puhunut opetuslapsille kreikkaa vaan arameaa tai hepreaa. Heprean kielen ”henkeä” tarkoittava sana ”ruah” on feminiini. Jos Jeesuksen tarkoitus olisi ollut todistaa pyhän hengen olevan Jumalan kolmas persoona, niin hän olisi käyttänyt henkeen viittaavista pronomineista feminiinisiä muotoja, ei maskuliinisia. Johannes käyttää puolestaan kreikankielisessä tekstissään pyhään henkeen (pneuma) viittaavista pronomineista neutrisia muotoja silloin, kun on kirjoittanut ylös Jeesuksen puheita pyhästä hengestä. (Joh. 14:17) Tämä todistaa sen, että Jeesus ja Johannes eivät käyttäneet substantiivien tai pronominien sukua apuna todistaakseen pyhän hengen olevan itsenäinen persoona kolminaisuusopin mukaan.

Jeesus ja Johannes käyttivät pronomineista sen sukuista muotoa kuin mikä on pronominiin viittaavan substantiivin suku. Kun viitattiin henkeen (pneuma), niin käytettiin neutrista pronominia, koska sana ”pneuma” on neutri. Kun viitattiin ”puolustajaan” (paraklētos), niin käytettiin maskuliinista pronominia, koska sana ”paraklētos” on maskuliini. Jeesus ja Johannes eivät siis rikkoneet heprean, aramean tai kreikan kieliopin sääntöjä todistaakseen jotakin teologista näkemystä, joka oli heille itselleen kaiken lisäksi tuntematon siihen aikaan.

Seuraavassa on lainauksia niistä kohdista, joissa on käytetty vuoroin neutrista ja vuoroin maskuliinista pronominia riippuen siitä, mihin subjektiin Jeesus viittaa. Vaihtoehtoina ovat ”paraklētos” (puolustaja) ja ”pneuma” (henki). Huomaa, että subjekti ei vaihdu kontekstissa (Joh. 14:26 ja 16:7-13), kun Jeesus täsmentää ”puolustajan” olevan se ”totuuden henki”, jonka hän on lähettävä (tai jonka isä on lähettävä) opetuslapsille taivaasta. Subjekti pysyy samana ja on ”paraklētos”, mistä syystä myös siihen viittaava pronomini ”ekeinos” on maskuliinisessa muodossa.

Johanneksen evankeliumi:
14:16 Ja minä olen rukoileva isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan (paraklētos) olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
14:17 totuuden hengen, jota (auto, neutri) maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe eikä tunne sitä (auto, neutri; kreikassa on tässä kohti vain yhden kerran sana ”auto”), mutta te tunnette sen (auto, neutri), sillä se pysyy (tässä on pelkkä verbi, joka ei taivu subjektin suvun mukaan) teidän tykönänne ja on teissä oleva.

14:26 Mutta puolustaja (paraklētos; virkkeen subjekti) – pyhä henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni (tämä appositio eli lisämääritteenä toimiva nominilauseke ei muuta virkkeen subjektia toiseksi) – se (ekeinos, maskuliini; viittaa virkkeen subjektina pysyvään puolustajaan, joka on maskuliini) opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä minä olen teille sanonut.

15:26 Mutta kun puolustaja (paraklētos) tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä – totuuden henki, joka lähtee isän tyköä (appositio eli lisämäärite, tässä tapauksessa nominilauseke, jonka kautta Jeesus täsmentää, että kyseinen puolustaja on pyhä henki, mutta subjekti ei taaskaan muutu vaan on edelleen ”puolustaja”) – niin se (ekeinos; maskuliini, koska puolustaja “parakletos” on maskuliini ja Jeesus viittaa siihen) on todistava minusta.

16:7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei puolustaja (paraklētos) tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä sen teille lähetän.
16:8 Ja kun se (ekeinos; viittaa puolustajaan, joten ekeinos on tässä maskuliini, ei neutri) tulee, niin se näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
16:9 synnin, koska he eivät usko minuun;
16:10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
16:11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
16:13 Mutta kun se (ekeinos, maskuliini; viittaa sanaan paraklētos, joka on maskuliini – huomaa, että subjekti on koko tässä jaksossa jakeen 7 paraklētos eikä se muutu pneumaksi tässä kohdassa) tulee, totuuden henki (toinen nimi, jolla Jeesus kutsuu puolustajaa), johdattaa se (tässä ei ole pronominia vaan verbin yks. 3. persoonan taivutusmuoto, samoin kuin seuraavissa verbeissä; kreikan kielen verbit eivät taivu subjektin suvun mukaan, joten verbin taivutusmuodosta ei voida nähdä, onko verbin subjekti maskuliininen paraklētos/ ekeinos vai neutrinen pneuma, mutta jakeen 14 perusteella subjekti ei muutu myöhemminkään vaan on loppuun asti ”puolustaja”, mikä sopii Jeesuksen puheen kieliopilliseen rakenteeseen vallan mainiosti: subjekti on sama jakeesta 7 lähtien jakson loppuun saakka) teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se ei puhu siitä itsestään vaan minkä se kuulee, sen se puhuu, ja tulevaiset se teille julistaa.
16:14 Se (ekeinos) on minut kirkastava, sillä se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.”

Jeesus ei viittaa näissä jakeissa maskuliinisilla pronomineilla ”ekeinos” neutrisukuiseen sanaan ”pneuma” (πνεῦμα: henki) vaan sanaan ”paraklētos” (παράκλητος: puolustaja), joka on suvultaan maskuliini. Johannes, joka on kääntänyt Jeesuksen puheet kreikaksi, on noudattanut näissä kohdissa kreikan kieliopin sääntöjä, eikä ole rikkonut niitä todistaakseen kolminaisuusoppia, jota hän ei edes tuntenut.

Joh. 16:7-15 käännös suomeksi

Johanneksen evankeliumi:
16:7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä sen teille lähetän.
16:8 Ja kun se tulee, niin se näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
16:9 synnin, koska he eivät usko minuun;
16:10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
16:11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
16:13 Mutta kun se tulee, totuuden henki, johdattaa se teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se ei puhu siitä itsestään vaan minkä se kuulee, sen se puhuu, ja tulevaiset se teille julistaa.
16:14 Se on minut kirkastava, sillä se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sen tähden minä sanoin, että se ottaa minun omastani ja julistaa teille.”

Jeesuksen sanojen mukaan Jumalan meihin panema pyhä henki ei puhu siitä itsestään vaan kirkastaa kristusta ja kristus ilmoittaa meille isän, joka saa Raamatussa kaikkein suurimman kunnian, kirkkauden, vallan, voiman ja ylistyksen palvelijoidensa suusta. (2Kor 11:31; Efe 1:3; Hebr 13:20-21; 1Piet 1:3; 5:10-11; Jda 1:24-25) Katolinen eksytyksen henki korottaa Pyhää Henkeä ja vaatii palvomaan sitä itseään jumalana isän rinnalla, mikä todistaa sen olevan valheen henki ja saatanan asialla. Se on eksyttänyt jopa valitut niin, että isä ei saa heidän sydämissään ja suussaan sitä asemaa ainoana Jumalana ja kaikkivaltiaana luojana, mikä hän Raamatun ilmoituksen mukaan kuitenkin on. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8)

Katolinen valheen henki on korottanut väärän kristuksen ja toisen Jeesuksen valtaistuimelle isän vertaiseksi Jumalaksi ja vaatii palvomaan pyhää henkeä isän ja pojan rinnalla Jumalana, mutta Raamatun mukaan meillä on vain yksi Jumala ja kaikkien isä, jota meidän tulee palvoa ja kunnioittaa kaikkivaltiaana Jumalana ja luojana.

Luettavaa: 

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Jumala. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Neutristen pronominien käyttö pyhästä hengestä ja Jeesuksesta

  1. Paluuviite: Jumalan henki ja kolminaisuusoppi | kristinusko

  2. Paluuviite: Raamatun käännöksistä | Jumalan valtakunta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s