Jumalan henki ja kolminaisuusoppi

Tässä kirjoituksessa on mainittu monia perusteita sille, miksi pyhä henki ei ole Jumala tai Jumalan kolmas persoona niin kuin kolminaisuusopissa väitetään.

1. Pyhä Henki ei lähetä koskaan terveisiä

Paavali sanoo kirjeidensä alussa tervehdyssanat ”isältä Jumalalta” ja ”herralta Jeesukselta kristukselta”, mutta ei koskaan pyhältä hengeltä, esim. näin:

”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän isältämme, ja herralta Jeesukselta kristukselta!”

Paavali toistaa tämän tervehdyksen muodossa tai toisessa kaikissa 13 kirjeessään. (Room. 1:7; 1. Kor. 1:3; 2. Kor. 1:2; Gal. 1:3; Efes. 1:2; Fil. 1:2; Kol. 1:2; 1. Tess. 1:1; 2. Tess. 1:2; 1. Tim. 1:2; 2. Tim. 1:2; Tiit. 1:4; Flm. 1:3) Paavali toivottaa johdonmukaisesti armoa ja rauhaa isältä Jumalalta ja herralta Jeesukselta kristukselta, mutta ei koskaan pyhältä hengeltä. Jos pyhä henki olisi Jumala tai Jumalan kolmas persoona, niin eikö Paavali olisi lisännyt terveiset myös ”häneltä”?

Herran Jeesuksen veli, Jaakob, sanoo kirjeensä alussa olevansa ”Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija”, mutta ei ”pyhän hengen palvelija”. Itse asiassa kukaan apostoleista ei sano olevansa ”pyhän hengen palvelija”, mutta kaikki ovat herran Jeesuksen palvelijoita ja Jumalan palvelijoita. Jos pyhä henki olisi Jumala tai Jumalan kolmas persoona, niin eivätkö kristityt olisi myös ”hänen” palvelijoitaan, ja eikö niin olisi kirjoitettu Raamattuun?

Johannes kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä alussa, että ”meillä on yhteys isän ja hänen poikansa, Jeesuksen kristuksen, kanssa”. (1. Joh. 1:3) Hän ei mainitse, että meillä olisi yhteys pyhän hengen kanssa, mutta eikö niin olisi hyvä sanoa, jos pyhä henki olisi Jumala tai Jumalan kolmas persoona, kolminaisuusopin määritelmien mukaan?

2. Pyhä henki on Jumalan pyhä henki

”Jumalan pyhä henki” on ”Jumalan henki” eli Jumala omistaa hengen (genetiivi) ja henki lähtee Jumalasta: Jumala lähettää pyhän hengen ja henki tekee sitä, mitä Jumala tahtoo sen tekevän. Eikö tämä kerro siitä, että pyhä henki ei toimi itsenäisesti vaan ainoastaan Jumalan tahdon ja käskyjen mukaan? Lisäksi: niin kuin ihmisen henki ei ole meistä erillinen itsenäinen persoona, ei Jumalan henkikään ole Jumalasta erillinen itsenäinen persoona, joka ajattelee, tahtoo, tuntee ja tekee tekoja itsenäisesti oman päätöksensä ja voimansa nojalla. Sen sijaan, kun Raamatussa sanotaan pyhän hengen puhuvan tai tekevän jotakin, niin se tekee juuri sitä, mitä Jumala tahtoo, sillä Jumala jakaa henkeään tahtonsa mukaan ja toimii henkensä kautta ihmisissä ja yleensä luomakunnassa.

3. Opetuslapset eivät rukoilleet koskaan pyhää henkeä

Jeesus opetti opetuslapsia rukoilemaan isää Jumalaa hänen nimessään. (Joh. 14:13; 15:16; 16:23-26; Matt. 6:9; Luuk. 11:13) He eivät rukoilleet koskaan ”kolmiyhteistä Jumalaa” tai ”pyhää henkeä”, niin kuin monet nykyään tekevät. On merkille pantavaa, että kun Jeesus puhui pyhän hengen (voiman, Luuk 24:49; Apt. 1:8) tulemisesta opetuslapsiin, niin hän kehotti opetuslapsia anomaan henkeä isältä ja sanoi itse lähettävänsä sen opetuslapsille. (Joh. 14:13-26; 15:26; Apt. 1:4-5) Jos pyhä henki olisi Jumala tai Jumalan kolmas persoona kolminaisuusopin mukaan, niin miksi Jeesus ei kehottanut pyytämään hengen tulemista suoraan hengeltä? Uuden testamentin mukaan isä lähetti pyhän hengen ja Jeesus kastoi opetuslapset hengessä, joten henki ei toiminut tässä itsenäisen kaikkivaltiaan Jumalan tavoin vaan tuli opetuslasten päälle Jumalan ja Jeesuksen lähettämänä. (Matt. 3:11; Mark. 1:8; Luuk. 3:16; Joh. 1:33; Apt. 2:33)

4. Pyhää henkeä ei mainita tärkeissä jakeissa

Jeesus sanoi tärkeimmäksi käskyksi laissa Israelin uskontunnustuksen, jossa kehotetaan rakastamaan Herraa Jumalaa yli kaiken muun. Hän siteerasi Vanhaa testamenttia sellaisenaan eikä siinä puhuta mitään kolminaisuudesta tai pyhästä hengestä. Uskontunnustus alkaa Jeesuksen siteeraamana sanoilla ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa…” (Mar. 12:28-29) Juutalaiset uskovat edelleen monoteistisesti yhteen Jumalaan, isään, lukuun ottamatta joitakin kristityksi kääntyneitä ja kirkon opin omaksuneita messiaanisia juutalaisia.

Jeesuksella oli maan päällä ollessaan jatkuva yhteys isänsä kanssa. Hän sanoi isän sanoja, teki hänen tekojaan, rukoili isää ja teki kaikessa hänen tahtonsa: hän oli yhtä isän kanssa. Miksi Jeesus ja opetuslapset eivät mainitse näissä yhteyksissä pyhää henkeä, jos hän olisi Jumalan kolmas persoona? (esim. Joh. 10:30; 12:49-50; 14:10-11; 17; Hebr. 10:7)

Jeesus kertoi opetuslapsilleen hänen tulemuksestaan. (Matt. 24; Mar. 13; Luuk. 21) Hän sanoi, että vain isä tietää, milloin se tapahtuu:

”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään poika, vaan isä yksin.” (Matt. 24:36)

Jeesus mainitsee taivaan asukkaat, enkelit, itsensä ja isän, mutta miksi hän ei mainitse pyhää henkeä, jos se kerran Jumalan kolmas persoona olisi? Miksi Raamatussa ei sanota pyhää henkeä itsenäisesti ajattelevaksi, tahtovaksi, tuntevaksi ja toimivaksi persoonaksi? Miksi Raamattu vaikenee kolminaisuusopista? Sehän kehitettiin vähän kerrassaan ensimmäisten vuosisatojen aikana, se muotoiltiin sanoin opilliseksi määritelmäksi vasta 300-luvulla ja sitä täydennettiin sekä korjailtiin vielä sen jälkeen. Antitrinitaarit käskettiin sitten lopulta tappaa vuonna 529 säädetyssä laissa.

Monet profeetat näkivät näkyjä Jumalasta ja hänen valtaistuimestaan. (1 Kun. 22:19; Jes. 6:1; Hes. 1:26; Dan. 7:9; Ilm. 4:2). Jeesukselle on luvattu Daavidin valtaistuin (Luuk. 1: 32) ja valtakunta, jolla ei ole loppua. (Dan. 7:13-14; Jes. 9:5-6) Jeesus istuu nyt ja tulevaisuudessa isän Jumalan valtaistuimella hänen oikealla puolellaan. (Apt. 7:55-56; Room. 8:34; Efe. 1:20; Hebr. 1:3; 8:1; 10:12; 12:2; 1. Piet. 3:22; Ilm. 3:21; 22:1-5) Miksi pyhää henkeä ei mainita näissä jakeissa, jos hän kerran ansaitsee saman kunnian, kirkkauden, voiman ja vallan kuin Jeesus (sekä isä)? (vrt. Ilm. 5)

5. Pyhä henki ei keskustele isän ja pojan kanssa

Isä ja poika puhuvat toisilleen toistuvasti Raamatussa. On selvä, että kyseessä on kaksi eri persoonaa. Sen sijaan isä ja poika eivät puhu koskaan pyhälle hengelle, eikä pyhä henki puhu koskaan isälle tai pojalle. Jos pyhä henki olisi isän kaltainen Jumala tai Jumalan kolmas persoona kolminaisuusopin määritelmien mukaan, niin eikö silloin myös hän puhuisi isän ja pojan kanssa? Koska näin ei tapahdu, on meillä hyvä syy kyseenalaistaa pyhän hengen persoona ja jumaluus.

6. Jumala puhuu ja toimii henkensä kautta

Kun Raamatussa on kirjoitettu, että pyhä henki puhuu, niin silloin henki puhuu ihmisten välityksellä: paikalla on siis ihmisiä, joille henki ilmoittaa jotakin, ja nämä ihmiset välittävät tämän Jumalalta saadun pyhän hengen sanoman muille ihmisille. (Apt. 1:2, 16; 4:25; 13:2) Pyhä henki puhuu siis Raamatussa ihmisten välityksellä, mutta sitä ennen tietysti yhdelle tai useammalle ihmiselle suoraan, hänen tai heidän sydämelleen, ajatuksiin tai mieleensä. (1. Tim. 4:1; Hebr. 3:7; Ilm. 2:7, 11, 17, 29; 3:6, 13, 22; 14:13; 22:17.)

Kun Jumala puhuu Raamatussa ilman ihmisten välitystä, niin silloin sanotaan isän Jumalan puhuvan. Isä on mm. todistanut pojastaan, kun opetuslapset kuulivat hänen äänensä: ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt!” (Matt. 3:17; 17:5; 2. Piet. 1:17)

Kun pyhä henki jakaa armolahjoja (1. Kor. 12:1-11), lähettää jonkun jonnekin (Apt. 13:4), tulee murheelliseksi (Efe. 4:30) tai tekee jotakin muuta, niin silloin Jumala toimii henkensä kautta. Ei ole siis kyse siitä, että pyhä henki on itsenäisesti ajatteleva, tahtova, tunteva ja toimiva persoona niin kuin isä Jumala tai Jeesus kristus, meidän herramme. Raamatussa käytetään tällöin Jumalasta ilmaisua ”pyhä henki” eli sanonta ”pyhä henki” ja sana ”jumala” ovat toistensa synonyymejä, samaa tarkoittavia sanoja.

Samalla tavalla voidaan puhua ”ihmisen hengestä”, joka ei ole ihmisestä erillinen ja itsenäisesti toimiva persoona vaan tällä sanonnalla tarkoitetaan ihmistä itseään yhtenä kokonaisuutena.

”… ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani…” (Luuk. 1:47)

”minun henkeni riemuitsee” = ”minä riemuitsen”

7. Kaiken muun saa anteeksi, mutta pyhän hengen pilkkaa ei

Jeesus sanoi, että ”hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi” ja että ”jos joku sanoo sanan ihmisen poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin pyhää henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” (Matt. 12:30-31; vrt. Mar. 3:28-29; Luuk. 12:10; Hebr. 10:29, huom. asiayhteydet) Näiden kohtien perusteella on väitetty, että pyhä henki on Jumala, koska hänen pilkkaamistaan ei saa anteeksi. Mutta mikä on totuus?

Kun tällaista väitetään, niin korotetaan itse asiassa pyhä henki isän ja pojan yläpuolelle! Tämä siitä syystä, että väitteiden mukaan isän tai pojan pilkkaamisen saa anteeksi, mutta pyhän hengen pilkkaamista ei saa koskaan anteeksi. Raamatussa ei kuitenkaan koroteta pyhää henkeä isän tai pojan yläpuolelle vaan päinvastoin; kirjoitukset antavat ymmärtää, että isä ja poika voivat lähettää pyhän hengen (Joh. 14:26; 15:26) ja isä jakaa henkeä tahtonsa mukaan. (Hebr. 2:4)

Pyhän hengen tehtävä on puhua siitä, mitä se isältä ja pojalta kuulee, ja kirkastaa poikaa, ei korottaa itseään. (Joh. 16:13-16) Niinpä opetus, jonka mukaan isän ja pojan pilkkaamisen saa anteeksi, mutta Jumalan kolmannen persoonan pilkkaa ei saa koskaan anteeksi, on hyvin kyseenalainen ja ilmeisen virheellinen.

Raamatun selittäjillä on monia erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kaikkea pyhän hengen pilkalla Raamatussa tarkoitetaan. On tarpeetonta käydä kaikkia selityksiä läpi tässä yhteydessä. Riittää se, että Jeesus ei sano mainituissa kohdissa sitä, että isän pilkkaamisen saa anteeksi. (Matt. 12:30-31; vrt. Mar. 3:28-29; Luuk. 12:10) Ei ole siis pois suljettu sekään vaihtoehto, että Jeesus tarkoitti pyhän hengen pilkalla isän Jumalan pilkkaamista.

Meidän on hyvä muistaa, että sanoja ”Jumala” ja ”pyhä henki” on käytetty monta kertaa toistensa synonyymeinä Uudessa testamentissa. Niinpä Jeesus voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jatkuva Jumalan ja hänen voimansa vastustaminen koituvat lopulta ihmiselle tuhoksi ja ikuiseksi tuomioksi, ellei ihminen käänny tässä ajassa ja tunnusta Jeesuksen voiman tulevan Jumalasta, sillä hän on Jumalan poika. Ihmiset saavat siis anteeksi sen, jos puhuvat tietämättään jotakin ihmisen poikaa eli messiasta (kristusta) vastaan, mutta jos he jatkavat hänen ja Jumalan vastustamista loppuun saakka, koituu se heille tuomioksi. Näin voidaan päätellä, kun luetaan koko asiayhteys mainituista kohdista.

Sean Finnegan tulkitsee tämän kohdan seuraavasti:

Entä pyhän hengen pilkka?

Silloin tällöin joku väittää, että pyhän hengen persoonan kieltäminen on anteeksiantamaton hengen pilkka. Jotta pääsisimme asian ytimeen, meidän täytyy muistaa missä yhteydessä Jeesus huomauttaa pyhän hengen pilkasta. Kristus on juuri parantanut riivatun miehen ja fariseukset syyttivät Jeesusta siitä, että hän ajaa riivaajia ulos riivaajien päämiehen Beelsebulin voimalla. Kristus osoitti, että on järjetöntä väittää ”saatanan ajavan ulos saatanaa” ja todisti sitten, että hän ajoi riivaajia ulos Jumalan hengen kautta. Sitten hän lausui ”Kuka ikinä sanoo sanan ihmisen poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi; mutta joka puhuu pyhää henkeä vastaan, sitä ei anneta hänelle anteeksi tässä eikä tulevassa ajassa.” (Matt. 12:32) Pyhän hengen pilkkaa on nähdä Jumala toiminnassa hänen inhimillisen messiaansa kautta ja väittää, että hänen voimansa lähde on paholaisesta eikä Jumalasta. Pohjimmiltaan he kutsuivat Jumalaa riivaajien päämieheksi. Tämänkaltainen katumaton, kovasydäminen ja tarkoituksellinen Jumalan pilkkaaminen hänen toimiessaan messiaan kautta on anteeksiantamatonta.

8. Pyhästä hengestä on käytetty persoonapronominia ”hän”

Kreikankielen sana πνεῦμα (pneuma) on suvultaan neutri, mutta hepreankielen sana רוה (ruah) on feminiini. Näiden sanojen suku ei kerro mitään siitä, että pyhä henki olisi itsenäinen ajatteleva, puhuva ja toimiva persoona niin kuin isä ja poika ovat.

Substantiiveilla on monissa kielissä kolme sukua: neutri, maskuliini ja feminiini, mutta se ei tee substantiivista persoonaa, että sillä on maskuliininen tai feminiininen suku. On mielivaltaista ja ennakko-oletuksen mukaisen opin tukemista väittää sellaista.

Uudessa testamentissa ei ole käytetty pyhästä hengestä persoonapronominia ”hän” muutoin kuin käännöksissä, jotka ovat trinitaarien tekemiä. Kreikankielisessä alkutekstissä henki (pneuma) on neutri ja siitä käytetyt pronominit ovat niin ikään neutreja, ja ne tulisi suomentaa sanalla ”se”.

Pyhään henkeen on viitattu maskuliinisen pronominin kautta vain silloin, kun sitä on sanottu ”puolustajaksi” (parakletos παράκλητος, huom. maskuliini!) ja viitataan tähän puolustajaan, joka on henki, Jumalan voima ja viisaus Jumalalta. (Joh. 14:26-27; vrt. Apt. 1:8; 6:8-10; Luuk. 10:8-12; 24:49; 2. Tim. 1:7; Jes. 11.2) Tällöinkään ei puhuta Jumalan kolmannesta persoonasta vaan Jumalan hengen eli Jumalan itsensä vaikutuksesta Jeesuksen opetuslapsissa.

9. Pyhällä hengellä ei ole nimeä

Raamatussa henkilön nimi kuvaa henkilön ominaisuuksia, luonnetta ja sitä, kuka tai millainen henkilö on. Jumalan nimi Jahve on johdettu hepreankielisestä ”olla” verbistä ja tarkoittaa tosiolevaista; häntä, joka on aina ollut, on ja on oleva, kaikkivaltias herra Jumala. (Ilm. 4:8) Jahve on suomennettuna ”minä olen se, joka minä olen”. (2. Moos. 3:14) Jeesuksen hepreankielinen nimi Jeshua on suomeksi ”Jahvessa on pelastus” tai ”Jahve pelastaa”. Tämä nimi kuvaa hyvin Jeesusta, sillä Jumala pelastaa valitut ihmiset herran Jeesuksen kristuksen kautta. Pelastusta ei ole missään muussa nimessä kuin kristuksen Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä. (Apt. 4:12)

Jos pyhä henki olisi Jumala tai Jumalan kolmas persoona kolminaisuusopin mukaan, niin miksi hänellä ei ole nimeä Raamatussa? Jeesus sanoo pyhää henkeä tosin ”puolustajaksi” ja ”totuuden hengeksi”, mutta nämä eivät ole erisnimiä samalla tavalla kuin ihmisten, enkelien, Jeesuksen ja Jumalan eli kaikkien persoonien nimet erisnimiä Raamatussa ovat. Tämäkin seikka todistaa sen puolesta, että pyhä henki ei ole persoona, vaikkakin se on persoonallinen Jumalan voima ja tapa vaikuttaa tai toimia luomakunnassa ja etenkin valituissa ihmisissä, Jumalan seurakunnan keskellä.

10. Vanha testamentti ei tunne kolminaisuusoppia

Kun Vanhassa testamentissa puhutaan Jumalasta, maan ja taivaan luojasta, tarkoitetaan sillä aina isää. Israelin kansa uskoo monoteistiseen Jumalaan, koska Vanha testamentti on sen Raamattu ja vain isää kutsutaan siellä kaikkivaltiaaksi Jumalaksi. Myös Jeesus ja apostolit uskoivat monoteistien tavoin yhteen Jumalaan, isään. Jeesus sanoi tämän selvästi mm. ylimmäispapillisessa rukouksessa – ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3) – ja lainatessaan Israelin uskontunnustusta: ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa…” (Mar. 12:28-29)

11. Johannes kastajan opetuslapset eivät tienneet Pyhästä Hengestä

Johannes kastaja valmisti tietä herralle Jeesukselle. Hän kastoi parannuksen kasteella ja teki paljon opetuslapsia. Johanneksen opetuslapsia oli kaikkialla apostolien tuntemassa maailmassa silloin, kun he lähtivät levittämään evankeliumia kristuksen ylösnousemuksesta. Kun Paavali saapui seurueineen Efesoon, tapasi hän siellä opetuslapsia, jotka oli kastettu vain Johanneksen kasteella. Nämä opetuslapset eivät olleet kuulleet mitään Pyhästä Hengestä: he eivät tienneet edes sitä että Pyhä Henki on olemassa (Apt 19:1-9).

Jos Johannes kastaja olisi uskonut kolmiyhteiseen jumalaan, niin toki hän olisi opettanut seuraajilleen siitä. Koska Johanneksen seuraajat eivät tienneet mitään pyhästä hengestä, todistaa se siitä, että Johannes kastaja ei opettanut seuraajilleen kolmiyhteisestä jumalasta. Hän ja hänen opetuslapsensa eivät uskoneet kolmiyhteiseen jumalaan, niin kuin eivät profeetat siihen ennen häntä uskoneet, eivätkä Jeesus ja apostolit hänen jälkeensä.

12. Apostolit eivät olleet Pyhän Hengen palvelijoita

Apostolit sanoivat olevansa Jumalan palvelijoita ja Jeesuksen kristuksen palvelijoita, mutta eivät koskaan ”Pyhän Hengen palvelijoita”. Jos he olisivat palvelleet kolmiyhteistä Jumalaa, niin toki he olisivat silloin sanoneet palvelleensa myös Pyhää Henkeä?

Lähteet kohtiin 1-4, 6, 8 ja 9

Sean Finnegan, An Unitarian View of the Holy Spirit – Pg 4 and 2 and 3 and 5

Luettavaa

Mainokset

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Jumala. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Jumalan henki ja kolminaisuusoppi

  1. Hyvä kirjoitus!

  2. kristinusko sanoo:

    Johanneksen evankeliumi:
    14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen puolustajan (parakletos) olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
    14:17 totuuden hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe sitä (auto, neutri) eikä tunne sitä (auto, neutri); mutta te tunnette sen (auto, neutri), sillä se pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

    14:26 Mutta puolustaja, pyhä henki (Jeesus sanoo, että puolustaja on pyhä henki), jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, se (ekeinos, maskuliini; viittaa puolustajaan, joka on maskuliini) opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.

    Johanneksen evankeliumi:
    15:26 Mutta kun puolustaja (parakletos) tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä – totuuden henki, joka lähtee isän tyköä (Jeesus täsmentää, että puolustaja on pyhä henki) – niin se (ekeinos, maskuliini, koska puolustaja ”parakletos” on maskuliini ja Jeesus viittaa siihen) on todistava minusta.

    Johanneksen evankeliumi:
    16:7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei puolustaja (parakletos) tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä sen teille lähetän.
    16:8 Ja kun se tulee, niin se näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
    16:9 synnin, koska he eivät usko minuun;
    16:10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
    16:11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
    16:12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.
    16:13 Mutta kun se (ekeinos: viittaa sanaan parakletos) tulee, totuuden Henki (toinen nimi, jolla Jeesus kutsuu puolustajaa), johdattaa se (tässä ei ole pronominia vaan verbin yks. 3. persoonan taivutusmuoto, samoin kuin seuraavissa verbeissä) teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä se puhuu, ei ole siitä itsestään; vaan minkä se kuulee, sen se puhuu, ja tulevaiset se teille julistaa.
    16:14 Se on minut kirkastava, sillä se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
    16:15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että se ottaa minun omastani ja julistaa teille.
    16:16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut.”

    Johannes kirjoittaa kreikan kielioppien sääntöjen mukaisesti, kun viittaa demonstratiivipronomin maskuliinisella muodolla ”ekeinos” ”puolustajaan” (parakletos), joka on suvultaan maskuliini. Hän ei siis viittaa henkeen (pneuma), joka on neutri, vaan puolustajaan (parakletos), joka on maskuliini.

    Jeesus puhuu kreikan kielioppien sääntöjen mukaisesti, kun viittaa demonstratiivipronomin maskuliinisella muodolla ”ekeinos” ”puolustajaan” (parakletos), joka on suvultaan maskuliini. Hän ei siis viittaa henkeen (pneuma), joka on neutri, vaan puolustajaan (parakletos), joka on maskuliini.

    Jeesus puhuu hengestä (pneuma) ja käyttää siitä neutrista pronominia ”auto”, koska pneuma (henki) on neutri. (Joh. 14:17) Kaikki tämä tapahtuu kreikan kieliopin sääntöjen mukaan.

    Trinitaarit väittävät, että demonstratiivipronomini ekeinos ei voi viitata jakeessa 16:13 jakeen 7 subjektiin, parakletos. Subjektin, johon pronomini viittaa, ei tarvitse kuitenkaan olla pronominia edeltävä edellinen substantiivi vaan se voi sijaita kauempanakin. (Lue lisää) Tässä tapauksessa se viittaa jakeen seitsemän sanaan parakletos, puolustaja. Asia on selvä, kun lukee Jeesuksen koko puheen eikä vain yhtä suomeksi käännettyä jaetta. Sanojen "totuuden henki" jälkeen ei tule lainkaan pronominia vaan verbejä yksikön 3. persoonan taivutusmuodossa.

    Jos "ekeinos" viittaisi "totuuden henkeen", niin sen täytyisi todellakin viitata siihen täysin kreikan kieliopin sääntöjen vastaisella tavalla, koska "ekeinos" esiintyisi ennen sitä sanaa, johon se viittaisi! Tällaisissa lauserakenteissa ja konteksteissa sen täytyy kuitenkin viitata sitä edeltävään sanaan, niin kuin tekee muualla Uudessa testamentissa. Vilpittömälle ja puolueettomalle Raamatun lukijalle on siis selvää, että "ekeinos" viittaa tässä ja muissa vastaavissa Raamatun kohdissa sitä edeltävään subjektiin, joka on asiayhteydessä "paraklētos", "puolustaja".

    On tarkoitushakuista ja ilmeisen virheellistä väittää, että Jeesus olisi puhunut tai Johannes olisi kirjoittanut kreikan kieliopin sääntöjen vastaisesti osoittaakseen siten sen, että pyhä henki on Jumalan kolmas persoona kolminaisuusopin mukaan. Jeesuksen ja apostolien aikana ei tiedetty mitään kolminaisuusopista, sillä se kehitettiin vasta vuosisatoja myöhemmin. Jeesus ja apostolit olivat tiukasti monoteisteja, ja pitivät isää Jumalaa ainoana tosi Jumalana. Tämä käy ilmi Jeesuksen omista sanoista ja apostolien sekä herran veljen Juudan todistuksesta.

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Joh 17:3)

    Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?” Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; (Mark. 12:28-29)

    "Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin." (Mar. 10:18)

    "Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen." (Jda 1:24-25)

    Mainittakoon vielä se, että Jeesus ei puhunut opetuslapsilleen kreikkaa vaan arameaa tai hepreaa. Henkeä tarkoittava hepreankielen sana ruah on feminiini. Jos Jeesus olisi viitannut "henkeen" "puolustajan" sijasta, niin hän olisi käyttänyt kieliopin sääntöjen mukaisesti feminiiniä. Sopisiko se yhteen kolminaisuusopin kanssa? Vaihtaako pyhä henki Jumalan kolmantenta persoonana sukupuolta aina sen mukaan, mikä kieli on kyseessä, kun hänestä puhutaan?

    Aiheesta englanniksi lyhyt opetus
    http://www.biblicalunitarian.com/articles/holy-spirit/what-about-the-holy-spirit

  3. Paluuviite: Neutristen pronominien käyttö pyhästä hengestä ja Jeesuksesta | kristinusko

  4. Paluuviite: Usko ei ole vain tietoa | Jumalan valtakunta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s