Mikä on seurakunta?

”Seurakunta” on suomenkielinen käännös heprean- ja kreikankielen sanoille, jotka tarkoittavat Israelin kansan tai uuden liiton Jumalan lasten kokoontumista yhteen.1 Samoja sanoja voidaan käyttää kansan tai kaupungin tai kylän kansankokouksesta, jossa päätetään yhteisistä asioista ja valitaan esimerkiksi edustajat tai uskotut miehet johtamaan ja tuomitsemaan muita (kansanedustajat ja kylän tai kaupungin vanhimmat).

Uuden testamentin Jumalan lasten kokoontumisista käytettiin nimiä ”Jumalan seurakunta” ja ”Kristuksen seurakunta” sanan ”ekkleesia” avulla. Sen lisäksi saatettiin puhua jonkun kristityn luona tai kodissa kokoontuvasta seurakunnasta, tai sitten käytettiin paikkakunnan nimeä sanan ekkleesia yhteydessä, ikään kuin paikkakunnalla olisi ollut vain yksi seurakunta monien seurakuntien sijasta. Tästä huolimatta yhdellä paikkakunnalla saattoi olla monia kodeissa kokoontuvia ryhmiä, jotka muodostivat kukin yhden ”yhteen kokoontumisen” eli ”seurakunnan”, eivätkä kaikki pienet ryhmät olleet aina tietoisia toisistaan. On siis oikein kutsua pieniä kodeissa kokoontuvia ryhmiä nimellä seurakunta. Sen lisäksi on oikein ajatella, että Jumalan silmissä kullakin paikkakunnalla on vain yksi Jumalan seurakunta, johon kuuluvat kaikki ne, jotka Kristus tunnustaa omikseen tulemuksessaan.

Nykyinen tilanne poikkeaa sikäli apostolien ajan seurakunnasta, että uskovien ryhmät ovat antaneet itselleen mitä eriskummallisempia nimiä ja ovat erottautuneet toisistaan jonkin opillisen näkemyksen, tradition tai rituaalin erilaisuuden vuoksi. Paavali ei hyväksynyt seurakunnan jakaantumista lahkoihin ja puolueisiin näillä perusteilla tai millään perusteilla, mutta meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että hajaannus on tapahtunut, eikä tilanne korjaannu ennen Kristuksen tulemusta. Paljon on niitä, jotka luulevat, että lopun ajan seurakunta kokoontuu yhdeksi Jumalan seurakunnaksi, mutta koska olemme kasvun vaiheessa aina eri kohdassa Jeesus-tiellä, ei tällaista yhtä seurakuntaa saada toimimaan käytännössä. Suurempi este yhteen tulemiselle kuin yksittäisten uskovien erilainen kasvuvaihe on se, että monet vanhimmat ovat eriä mieltä keskenään opillisista asioista, traditioista ja rituaaleista. Se estää heitä toimimasta yhdessä saman uskovien ryhmän vanhimpina ja ”pakottaa” ryhmät eroon toisistaan.

Jumalan lasten sydämiin on juurtunut syvälle kunkin oman kirkon tai ryhmän opetukset ja käytännöt, niin että niistä ei päästä enää eroon, eikä sitä edes aina tahdota koko sydämestä. Silti nämä paikalleen jämähtäneet ovat myös Jumalan seurakunnan eli Kristuksen ruumiin jäseniä. Meidän isämme ei hylkää heitä heidän erilaisten opillisten näkemysten, traditioiden ja rituaalien vuoksi. Sydämen asenne ratkaisee sielujen kohtalon: opissa, traditiossa tai rituaalien suoritustavassa vilpittömästi erehtynyt voi pelastua, mutta väärällä sydämen asenteella vaeltava ”oikeaoppinen” voi jäädä Jumalan valtakunnan ulkopuolelle Kristuksen tulemuksessa. Jeesus ei hyväksy riitaisia ja eripuraisia pyhien yhteyteen. Juuri sellaiset ovat Paavalin tarkoittamia ”harhaoppisia” vaikka olisivat opin teoriassa oikeassa. Käytännön elämä todistaa heidän vieraantuneen Kristuksesta tai toimivan joka tapauksessa hänen tahtoaan vastaan, vaikka he saman isän lapsia olisivat. Riidanhaastajista on viisainta pysytellä erossa, jotta heidän ”myrkkynsä” ei saastuta meitä ja muita kanssamme yhteen kokoontuvia vilpittömiä ”veljiä”.

Paikkakunnillamme on monia uskovien ryhmiä, jotka kokoontuvat eri paikoissa ja eri nimisinä, niin että ne kukin muodostavat oman seurakuntansa, ekkleesian. Osa näistä pienryhmistä on ominut itselleen ”Jumalan seurakunnan nimen”, mutta se ei tarkoita sitä, että seurakunta ei voisi kokoontua missään muualla kuin heidän luonaan. On myös niitä, jotka eivät pidä Jumalan seurakuntana muiden ryhmien tai kirkkokuntien uskovien kokoontumisia, vaan pitävät niitä osana Herrasta luopunutta kristillisyyttä; vain heidän oma ryhmänsä ei kuulu tähän ”porttoon”, ”suureen Babyloniin”. Näin ei saisi kuitenkaan menetellä tai sanoa, sillä kuka on joku ihminen – vaikka kristittykin – sanomaan, että jotkut muut Jeesuksen opetuslapset eivät kokoonnukaan yhteen seurakuntana vaan osana porttoa?

Tällaisten ihmisten mielestä uskovien kokoontuminen yhteen on ”seurakunnan kokous” vasta sitten, kun ryhmä on järjestäytynyt juuri oikealla tavalla ”Jumalan seurakunnaksi” ja ymmärtää oikein sen, millainen seurakunnan tulisi Raamatun mukaan olla. Silloin seurakunta ei saa käyttää itsestään mitään muuta nimeä kuin ”Jumalan seurakunta” tai ”Kristuksen seurakunta” tai jotakin muuta yllä mainittua nimeä. Seurakunnan tulee lisäksi olla sellaisten vanhinten veljien ohjauksessa, jotka ovat täysi-ikäisyytensä ja hyvän vaelluksensa johdosta kelvollisia olemaan esikuvina muille, ja voivat opettaa uskossa nuorempia terveellä Jumalan sanalla. Hierarkkista johtamisen mallia ei hyväksytä, eikä sitä kieltämättä Raamatusta löydy. On myös monia muita apostolisen seurakunnan toimintamalleja ja rakenteita, joita on käytetty erottavana tekijänä muista kristityistä. Tällä tavalla jopa oikeaa opetusta siitä, millainen Jumalan seurakunta on, voidaan käyttää hajottavana tekijänä ja rakentaa sen perustukselle oma lahko.

Vaikka uskovien kokoukset ovat aina Jumalan seurakunnan kokouksia, riippumatta siitä, että joukossa olisi joitakin ”jumalattomia ja syntisiä”, niin ei ole aivan sama, millaiseen kirkkoon tai seurakuntaan me kuulumme. Jos oma taustayhteisö on vieraantunut vakavasti pois Jumalan tahdosta ja Kristuksesta, on sen jäsenyys tavallaan sen vääryyksien kannattamista tai vähintään hiljaista suostumista muiden synteihin. Vähintä, mitä elävässä uskossa olevan tulee tällöin tehdä, on harjoittaa kärkevää itsekritiikkiä oman yhteisönsä vääryyksiä koskien. Jos se ei johda kohtuullisessa ajassa muutoksiin yhteisön opissa tai toimintatavoissa, on ehkä parasta erota ja hakeutua ”puhtaammin” vaeltavien pyhien yhteyteen. Näin varmistetaan se, että ei tulla osalliseksi muiden tekemistä synneistä.

Luterilaisessa kirkossa ja joissakin muissa suuremmissa kirkkokunnissa on esiintynyt virheellistä opetusta, jonka mukaan kaikki lapset tulisi ”kastaa” ja liittää Jumalan seurakuntaan vauvana. Sen jälkeen on vanhempien ja kummien vastuulla, kasvatetaanko lapsi kristilliseen uskoon vai ei. Jos ei kasvateta, lapsesta tulee yleensä epäuskoinen ja syntiä harjoittava evankeliumin vihollinen. Jos lapset opetetaan pienestä pitäen oman ryhmän oppiin ja traditioihin, pidetään häntä uskovaisena ja pyhänä niin kauan kuin tämä pysyy oman ryhmän jäsenenä. Jos hän eroaa, pidetään häntä usein luopiona, vaikka menisi hieman eri tavalla uskovien kristittyjen yhteisöön. Tällainen suhtautuminen veljiin ja sisariin on tietysti väärin Jumalan silmissä.

Meillä ei ole oikeutta mennä sanomaan toisesta kristitystä, että hän ei ole Kristuksen ruumiin jäsen ja on luopio pelkästään opillisten erimielisyyksien vuoksi, jotka johtavat myös erilaisiin traditioihin ja rituaaleihin. Lisäksi on virheellinen tulkinta ajatella, että seurakunta olisi pyhien yhteisö kirkon sisällä, jonka jäseneksi liitetään kaikki paikkakunnan asukkaat vauvana suoritetun kasteen kautta, jos vanhemmat vain siihen suostuvat, vaikka vanhemmat eläisivät julkisesti epäuskoisina ja kieltäisivät Herran. Jeesuksen vertauksessa pellon lusteesta ja elonkorjuusta ”pelto” ei tarkoita sellaista ”seurakuntaa”, jonka jäsenenä voivat olla ketkä tahansa syntiset ja jumalattomat ilman sanktioita, ja todellinen ”Jumalan seurakunta” on tämän ”kirkon” sisällä toimiva aitojen Jumalan lasten yhteisö. (Matt. 13:24-58) Ei näin, vaan siten, että ketään ei hyväksytä yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, ellei hän tunnusta omakohtaista uskoa sitä ennen.

Sylilapsia ja vauvoja ei tule ensinkään kastaa, vaan odottaa, että he ymmärtävät omaa äidinkieltään ja voivat uskoa evankeliumin, minkä jälkeen heidät on lupa uskovaisina kastaa ja ottaa täysivaltaisiksi Jumalan seurakunnan jäseniksi. Jos tästä periaatteesta luovutaan, niin eletään vastoin Raamatun ohjeita sen suhteen, mikä ja millainen on Jumalan seurakunta, tai millainen sen tulisi olla. Miksi luopua hyvistä tavoitteista ja Raamatun ohjeista vain sen vuoksi, että nykyisen mallin mukaan toimiminen takaa rauhan ja vapautuksen pilkasta sekä vainoista, kun ”koko maailma” liitetään kirkon jäseneksi?

Kun uskovat ja pyhät kokoontuvat yhteen, niin heidän tulee suhtautua kunnioittavasti muualla kokoontuviin kristittyihin, sen sijaan, että he halveksuisivat heitä ja pitäisivät heitä ”huonompina” uskovina heidän virheellisen näkemyksensä vuoksi sen suhteen, mikä tai millainen on Jumalan seurakunta. Meidän tulee kunnioittaa kaikkia kristittyjä, olivatpa he missä tahansa pyhien yhteydessä ja vaikka siinä paljon pelätyssä ja parjatussa ”portossa”. Jumala on hän, joka näkee ihmisten sydämet ja tuomitsee lopulta kaikki ihmiset oikein, meidät mukaan luettuna. Miten voisimme seistä Kristuksen edessä hänen tulemuksessaan, jos olemme korottaneet itseämme ja pitäneet halpana veljiämme, jotka eivät kokoonnu yhteen meidän kanssamme?

Meidän tulee pitää yhden Jumalan seurakunnan jäseninä kaikkia niitä, jotka Kristus tunnustaa omikseen ja jotka näyttävät meidän silmissämme aidoilta Jumalan lapsilta. Sitä ei sanele se, mihin ryhmään tai seurakuntaan tai kirkkoon joku kuuluu, vaan se, miten hän elää jokapäiväisen elämänsä ja kohtelee muita ihmisiä. Pahimmassa tapauksessa voi olla niin, että Jumalan lapset kokoontuvat ”kirkossa”, mutta ilkeät ja riidanhaluiset jumalattomat ja syntiset kokoontuvat ”Jumalan seurakunnan” nimessä pienissä ryhmissä muiden ryhmien ulkopuolella, koska ovat niin täynnä omaa itseään ja kuviteltua erinomaisuuttaan, että eivät edes näe, miten huonosti heidän asiansa Jumalan silmissä heidän ylpeytensä ja vääryytensä tähden on. Älä sinä ole heidän kaltaisensa, äläkä veljeile sellaisten kanssa.

Viitteet

Hepreaksi eedaah [עֵדָה] ja kahel [קָהֵל]. Kreikaksi
ekkleesia [ἐκκλησία]
ja synagoogee [συναγωγή].

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Seurakunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s