Onko pyhä henki Jumala?

Kolminaisuusopin mukaan Jumalassa on kolme persoonaa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kaikki arvonimet on tapana kirjoittaa isolla sen merkiksi, että kyse on Jumalasta, kun kustakin vaikka muista erillään ja yksin puhutaan. Kreikankielisessä alkutekstissä ei ole kuitenkaan erikseen isoja ja pieniä kirjaimia eikä välimerkkejä. Kaikki on kirjoitettu yhteen pötköön joko pienillä tai isoilla kirjaimilla. Niinpä jokainen välimerkki ja iso kirjain käännöksessä on enemmän tai vähemmän tulkintaa alkuperäisestä sanomasta kuin täydellistä ja virheetöntä Jumalan sanaa. Kääntäjien tekemät virheet ja kirkkoisien virheelliset tulkinnat ovat sitten voineet vakiintua virallisesti hyväksytyksi ”ainoaksi Jumalan sanan totuudeksi”, vaikka kyse saattaa joissakin tapauksissa olla virhetulkinnasta ja jopa harhaopista.

Kolminaisuusopin mukaan Jumalan kukin persoona kykenee ajattelemaan, puhumaan ja toimimaan itsenäisesti. He voivat jopa keskustella toistensa kanssa. On kiistatonta, että Jumalan poika Jeesus on puhunut isälleen Jumalalle, ja isä on antanut äänensä kuulua, niin että on tunnustanut Jeesuksen omaksi pojakseen, jota meidän tulee totella. Mutta Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, jossa isä tai poika puhuisivat pyhälle hengelle, tai pyhä henki puhuisi heille. Onko siis oikein ymmärretty, että pyhä henki on samalla tavalla itsenäinen persoona kuin kristus ja isä Jumala?

Raamatussa on kohtia, joissa pyhä henki ikään kuin näyttää toimivan itsenäisesti. Hän puhuu, jakaa armolahjoja tahtonsa mukaan ja julistaa sen, mitä on kuullut (ehkä isältä ja pojalta). Pyhän hengen pilkasta on lisäksi säädetty iankaikkinen rangaistus, sillä se on ainoa yksittäinen synti, jonka Jeesus mainitsee kadottavaksi eli iankaikkiseen kuolemaan ja tuhoon johtavaksi. Tässä on kuitenkin huomattava heti se, että asiayhteydestä päätellen pyhän hengen pilkka on jatkuva väärä sydämen asenne ja Jumalan pojan vastustaminen. (Matt 12:22-37) Heprealaiskirjeen mukaan hengen pilkkaamista on tahallinen synnin tekeminen sen jälkeen, kun on kuultu evankeliumi ja uskottu Jeesukseen, eikä enää käännytä takaisin lankeemuksesta. (Hepr 6:1-6; 10:25-37) Siitä voidaan ainakin olla varmoja, että Jeesus ei viittaa tässä yhteydessä sanallakaan siihen, että pyhä henki olisi itsenäinen persoona tai Jumala, sellainen kuin isä on.

Itse asiassa kun Raamattua oikein tulkitaan, niin Jumala toimii ja puhuu pyhän hengen kautta, ja käyttää tässä välikappaleena joskus ihmisiä. (Apt 1:16; 4:25) Kun siis pyhä henki jakaa armolahjoja tahtonsa mukaan, niin se tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että Jumala toimii henkensä kautta. Sama toistuu silloin, kun Jumala puhuu ihmisille: hän puhuu meille henkensä kautta(, jos ei puhu kirjoitetun sanansa kautta).

Raamatusta on loppujen lopuksi vaikea tai oikeastaan mahdoton löytää yhtään sellaista kohtaa, joka todistaisi meille täysin varmasti, että pyhä henki ajattelee, puhuu ja toimii itsenäisesti niin kuin isä ja poika tekevät. Sen vuoksi pyhän hengen jumaluutta ei pitäisi väittää ”varmaksi Jumalan sanan totuudeksi”, eikä ketään saisi painostaa tunnustamaan sitä väitettä totuudeksi. Opillisia asioita ei pitäisi koskaan opettaa niin, että uhkaillaan ja painostetaan kristittyjä uskomaan jokin tietty tulkinta. Kaiken oppimisen tulisi tapahtua ilman pelkoa ja vapaaehtoisesti, niin että sanan tutkija saa kaikessa rauhassa tutkia eri vaihtoehtoja ja päättää, onko jokin niistä totuudenmukainen.

Jos aihe on liian vaikea, jotta kristitty voisi olla varma oikeasta näkemyksestä, ei lopullista kantaa opin suhteen tarvitse koskaan tämän elämän aikana ottaa. Me näemme sitten perillä kirkkaudessa, miten mikin opin kohta on tarkoitus oikein ymmärtää. Sitä odottaessamme meidän tulee rakastaa toisiamme eikä lyödä ja uhkailla.

Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle, että ”Jumala on henki ja häntä tulee rukoilla palvoa1 hengessä ja totuudessa”. (Joh 4:24) Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ”Pyhä Henki on Jumala”. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan perusolemus on henkeä eikä hänellä ole henkenä ruumista, massaa ja tilavuutta niin kuin ihmisillä tai enkeleillä on. Me olemme sidotut aikaan ja paikkaan, mutta samaa ei voida sanoa Jumalasta, joka on henki: hän ei ole lihaa ja verta.

Tätä taustaa vasten on hyvä ymmärtää ja tunnustaa todeksi myös se, että Jeesus Kristus on täydellinen ja synnitön ihminen, sillä hän on ollut lihaa ja verta. Jeesus ei ole muuttunut Jumalaksi tai jumal-olennoksi noustuaan ylös taivaaseen. Hän on eilen, nyt ja iankaikkisesti täydellinen synnitön ihminen, jonka isä Jumala on korottanut kaikkien luotujen yläpuolelle herraksi ja kuninkaaksi hänen kärsimystensä tähden.

Jumala on osoittanut poikaansa Jeesusta kohtaan sillä tavalla suurempaa rakkautta kuin ketään muuta ihmistä tai enkeliä kohtaan. Me saamme kumartaa ja palvoa Herraa Jeesusta sen vuoksi, että isä on hänet kuninkaaksi ja kristukseksi tehnyt, niin kuin Raamattu sanoo – ei sen vuoksi, että hän olisi pre-eksistenttinen ja kaikkivaltias Jumala, sellainen kuin isä on. Olen kirjoittanut tästä aiheesta riittävästi muualla kotisivuillani, joten lopetan tämän artikkelini lyhyesti tähän.


1 Jeesus ei puhu tässä kohdassa rukoilemisesta vaan palvomisesta tai kumartamisesta. Tässä käytetty verbi on proskyneō (προσκυνέω), joka tarkoittaa palvomista tai kumartamista. Raamatun aikana oli tapana kumartaa maahan korkea-arvoisten ihmisten edessä ja Jumalaa palvottaessa. Niinpä Jeesustakin oli tapana ja on yhä vielä lupa kumartaa ja palvoa, vaikka hän ei ole Jumala.

Luettavaa

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Jumala. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Onko pyhä henki Jumala?

  1. Pete sanoo:

    Käännös ””Jumala on henki ja häntä tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” on heikko käännös. Tuon jakeen kreikankielisessä alkutekstissä ei puhuta rukoilemisesta lainkaan, vaan k-u-m-a-r-t-a-m-i-s-e-s-t-a hengessä ja totuudessa. Sen olisi voinut myös kääntää ”palvoa hengessä ja totuudessa”. Englanninkieliset käännökset käyttää usein sanaa ”worship” siinä missä on tuo kreikankielien sana ”proskyneo” sen eri muodoissa.

    ”proskuneo”= worship = palvoa= kumartaa (syvään).

    UT:n aikaan kumarrrettiin kaikkia suuria herroja (pomoja) ja arvovaltaisia ihmisiä syvään ja kunnioitettavasti. Jopa hurskas Kornelius kumarsi Pietaria syvään, vaikka ei häntä rukoillut tai pitänyt häntä Jumalana. Kumartaa syvään voi kunnioituksesta, ilman että siihen välttämättä liittyisi rukous.

    Tämän kaiken kerroin koska minulla meni itsellänikin vuosikymmenet ymmärtää sen jutun, ettei Raamatussa löydy mitään todisteita siitä että Jeesusta olisi joskus rukoiltu. Voi olla, että jotkut häntä jopa rukoilivat, mutta siitä ei ole mitään todisteita. Sen ymmärtää kun pureutuu tarkemmin kreikankielen alkuteksteihin. Varsinainen rukoukseen liittyvä kreikkalainen sana on ”proseuchomai”, kaikkine sen eri muotoineen. Sitä sanaa ei koskaan käytetty niissä jakeissa jossa raamatunkääntäjät ovat erheellisesti kääntäneet tekstin niin että Jeesusta rukoiltiin.

    Ei siis ihme että Jeesus ei koskaan opettanut ketään rukoilemaan itseään (Jumalan Poikaa). Hän opetti rukoilemaan Isää!

    • kristinusko sanoo:

      Kiitos tiedosta, Pete! Olinkin tästä jo tietoinen, mutta kun minulla on niin paljon kirjoituksia eri paikoissa, niin en ollut huomannut korjata tätä tekstiä.

  2. Pete sanoo:

    Minäkin tein sen saman virheen omalla sivustollani, ennen kuin huomasin että kyse oli huonosta käännöksestä.

    Edellisen virheen lisäksi: Jotkut käännökset sanovat että Stefanus (se marttyyri) r-u–k-o-i-l-i Jeesusta. Todellisuudessa hän v-e-t-o-s-i Jeesuksen nimeen. Paavali käytti sama alkukielen verbiä ja täsmälleen samassa muodossa, silloin kun hän sanoi vetoavansa keisariin. On epäuskottavaa että Paavali rukoili keisaria 🙂

    • kristinusko sanoo:

      Paavali käytti jakeessa Apt. 25:11 verbiä epikaleō ἐπικαλέω, joka on käännetty suomeksi virheellisesti verbillä ”rukoilla” jakeessa Apt. 7:59. Siinä Stefanus ”huutaa avuksi” herran Jeesuksen nimeä. Luukas on käyttänyt samaa verbiä jakeessa Apt. 2:21 juuri tässä merkityksessä, samoin kuin Paavali jakeessa Room. 10:13.

      On täysin ymmärrettävää, miksi Stefanus huusi avukseen herraa Jeesusta eikä suoraan isää Jumalaa. Hän on juuri edellä nähnyt herran Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella taivaassa. (jj. 55-56) Stefanus muisti herran Jeesuksen sanat, joita apostolit olivat hänelle opettaneet, ja joiden mukaan isä on antanut kaiken tuomiovallan pojalle, niin että Jeesuksella on valta tuomita ja herättää kuolleista kenet hän tahtoo. (Joh. 5:21-30)

      Meidän on lupa ja on jopa viisasta huutaa hädässä avuksi herran Jeesuksen nimeä. Silloin ei ole kyse sellaisesta rukoilusta, jonka aikana käännymme ajan kanssa ja harkiten isän Jumalan puoleen herran Jeesuksen nimessä kiittäessämme hänen kauttaan Jumalaa tai anoessamme jotakin häneltä. Kun tällä tavalla rukoillaan Raamatussa, niin silloin on käytetty verbiä προσεύχομαι proseuchomai. (Matt. 6:6, 9; Apt. 1:24) Sitä on käytetty vain ja ainoastaan silloin, kun rukoillaan isää Jumalaa: ei kertaakaan, kun Jeesuksen puoleen on käännytty joko syvästä kunnioituksesta häntä kohtaan eli on kumarrettu häntä, (proskyneō (προσκυνέω),kumartaa, palvoa) tai on huudettu avuksi herran nimeä (epikaleoo: vedota, huutaa avuksi, esittää anomus).

      Laadin aiheesta uuden artikkelin nimeltään "Ketä meitä tulee rukoilla?"

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s