Jumala ja jumaluus

Raamatussa puhutaan paljon Jumalasta ja jumaluudesta. Sanalle ”Jumala ” on heprean- ja arameankielissä monia eri vastineita, mutta kreikassa on vain yksi ”jumalaa ” tarkoittava yleisnimi ”theos (θεός) ”. Suomessa kaikkien näiden sanojen vastine on ”jumala”.

Yleisin hepreankielen sana ”jumalalle ” on monikollinen ”elohim”, ”jumalat”. Elohimia on käytetty ainoasta tosi Jumalasta ja kaiken olevaisen luojasta, mutta myös enkeleistä ja jopa ihmisistä. Elohimin kanssa esiintyvät verbit ja määreet voivat olla joko yksikössä tai monikossa tilanteesta riippuen. Näin ollen on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta todistaa pelkän kieliopin perusteella sitä, onko Jumala ”kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki” vai onko ”Isä yksin ainoa totinen Jumala ja kaikkivaltias, kaiken olevaisen luoja”. Molempia tulkintoja esiintyy Jeesuksen ”kristukseksi ja herrakseen” tunnustavien ihmisten keskuudessa riippumatta heidän oppineisuudestaan (korkeakoulussa opiskellut teologi) tai äidinkielestään (heprea, kreikka tai jokin muu).

Sanalla ”jumala” on tarkoitettu eri kielissä ja kulttuureissa ja kansoissa jotakin palvonnan ja kunnioituksen kohteena olevaa ja arvossa ylempää olentoa, jolla on uskottu olevan yliluonnollisia voimia. Pakanakansoissa on palvottu monia ”jumalia”, joita sanotaan Raamatussa ”epäjumaliksi”. Monissa uskonnoissa on silti yksi jumala ylitse muiden, joka on ”korkein jumala” ja kaikki muut jumalat ovat alamaisia hänelle. Jumalat muodostavat näissä uskonnoissa perheen tai jumalien verkoston, joka on jäsentynyt hierarkkisesti.

Jumalten perhe-elämää ja valtataistelua on kuvattu eri kansojen jumal-taruissa. Jumalat käyttäytyvät usein kuin ihmiset ja taistelevat keskenään vallasta. He riitelevät ja juonivat toisiaan vastaan. He kadehtivat muita jumalia ja tavoittelevat heidän valtaansa, rikkauksiaan tai erityisiä lahjojaan tai ominaisuuksiaan. He harjoittavat sukupuolielämää ja ovat mustasukkaisia muille jumalille puolisoidensa ja lastensa tähden. Nykyajan valistuneelle ihmiselle nämä tarut ovat pelkkää satua ja vilkkaan mielikuvituksen tuotetta tai runollista proosaa, jota ei tule pitää todellisena kuvauksena jumalista tai jumaluudesta. Tarujen syntyaikaan ja sen jälkeen eläneet ihmiset pitivät näitä kertomuksia kuitenkin usein tosina ja palvoivat epäjumalia ikään kuin ne olisivat todellisia.

Raamattuun perustuvissa uskonnoissa on yleensä luovuttu monien jumalien palvonnasta, joskin katolisen kirkon alkama ja muihin kirkkoihin levinnyt ”kolmiyhteisen jumalan ja jumalan äidin Marian palvonta” muistuttaa hyvin paljon pakanallisia traditioita.

Sana ”jumaluus” esiintyy Uudessa testamentissa vain kaksi kertaa. (Room 1:20, maskuliini ”theotes”, θεότης, ja Kol 2:9, feminiini ”theiotes”, θειότης) Jeesuksen jumaluuteen ja kaksiluonto-oppiin uskovien mielestä Jeesus on täydellisesti Jumala, koska ”jumaluuden/Jumalan kaikki täyteys” asuu hänessä ruumiillisesti. (Kol 2:9; vrt. Kol 1:19) Unitaarien mukaan näillä jakeilla tarkoitetaan kuitenkin vain sitä, että Jumalan poika ei tehnyt koskaan syntiä, koska Isä asui hänessä; Jeesus Kristus on täydellinen ihminen, synnitön Jumalan kuva, jossa Jumala asuu. Jumalan asuminen ihmisen sydämessä ja täydellisenä Jumalan kuvana oleminen ei tee ihmisestä Jumalaa. Myös Jeesuksen seuraajien tulisi olla täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä: meistä on tuleva ylösnousemuksessa täydellisesti Kristuksen kaltaisia, sellaisia kuin Jeesus on. (Efe 3:14-21; 1Joh 3:2) ”Jumala on silloin kaikki kaikissa”, mutta me emme ole jumalia vaan olemme ihmisiä, niin kuin myös Jeesus Kristus ikuisesti ihminen on. (1Kor 15)

Raamatun patriarkat, profeetat, Jumalan poika Jeesus kristus ja hänen apostolinsa eivät tunteneet ”oppia kolmiyhteisestä Jumalasta” tai ”pyhästä kolminaisuudesta”. Nämä opit ovat muotoutuneet apostolisen ajan jälkeen ja ne on lyöty lukkoon katolisen kirkon piispojen ja pappien kokouksissa vuoteen 451 mennessä (Khalkedonin konsiili). Raamatun kirjoittajille ja Jumalan valitsemille todistajille ”Isä” oli ainoa totinen Jumala ja valtias. (Joh 17:3; Jda 1:24-25; 1Tim 6:13-16; 1Piet 5:10-11) Hän on kaiken olevaisen luoja ja Jeesus Kristus on hänen poikansa, ensimmäinen uudestisyntynyt ja kuolleista herätetty ihminen, joka ei kuole enää koskaan. Jeesusta kutsutaan Raamatussa mm. ”Jumalan pyhäksi”, ”Jumalan, korkeimman pojaksi”, ”herraksi” ja ”kristukseksi”. Jeesus on se kristus ja kuningas, jonka isä on luvannut antaa vapahtajaksi ja pelastukseksi Israelille ja valoksi koko maailmalle. Hänestä profeetat ovat ennustaneet ja hänessä Raamatun profetiat ovat käyneet ja käyvät toteen.

Raamatun oppi Jumalasta

On vain yksi totinen Jumala ja kaikkivaltias, kaiken olevaisen luoja, mutta sanaa ”jumala” (eri kielissä) on käytetty ja käytetään myös epäjumalista, enkeleistä ja joskus myös ihmisistä. Raamatussa sanotaan myös Jumalan poikaa Jeesusta Kristusta ”jumalaksi”, vaikka hän ei ole ainoa totinen Jumala ja kaikkivaltias, sillä se ”yksi Jumala” on hänen isänsä ja meidän isämme, ”Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä”; ”ainosyntyinen poika” ei ole se ”Jumala”, jota Raamatussa ”ainoaksi valtiaaksi ja yksin totiseksi Jumalaksi” sanotaan.

Katolisesta kirkosta alkuisin olevassa uskonnossa palvotaan kolmiyhteistä jumalaa eli pyhää kolminaisuutta: Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä. Sen mukaan Jumalalla on kolme persoonaa, jotka ajattelevat, puhuvat ja toimivat itsenäisesti. Nämä kolme persoonaa ”ovat yhdessä yksi Jumala” ja silti myös ”jokainen persoona on yksin Jumala”. Kaikki kolme persoonaa ovat yhtä iankaikkisia ja majesteettisia. Heillä ei ole alkua, jota ennen heitä ei ole ollut olemassa, eikä loppua, jonka jälkeen heitä ei ole enää olemassa; he ovat kaikki yksin kaikkivaltiaita mutta silti on olemassa vain yksi kaikkivaltias, ei kolmea kaikkivaltiasta. Jne.

Tällaisilla järjenvastaisilla selityksillä Jumalaa nimeltään kristityssä uskonnossa kuvataan. Jeesuksen sanotaan olevan yhtä aikaa Jumala ja ihminen, mikä ei ole loogisesti mahdollista. Jos joku on ihminen, niin hän ei voi olla samanaikaisesti Jumala, ja jos joku on Jumala, hän ei voi olla samanaikaisesti ihminen, koska nämä kaksi ovat erilaisia. Jos Jeesus olisi oikeasti Jumala, niin hän ei voisi olla täydellinen ihminen, vaan hän olisi ”Jumala ihmisen ruumiissa” ja ainoastaan näyttäisi ihmiseltä. Varhaiset kirkkoisät ovat kuitenkin kumonneet tämän näkemyksen harhaoppina jo 2. vuosisadalla (doketismi), vaikka sen pitäisi olla totuus, jos Jeesus olisi ”Jumala”. Jos Jeesus ei olisi Jumala, niin hän voisi olla täydellinen ihminen, lihaa ja verta, juuri sellainen kuin hän todellisuudessa on ollut ja yhä vielä on ylösnousemuksensa jälkeen: ihminen, ei Jumala.

Jos uskotaan Jeesuksen olleen olemassa ennen hänen syntymistään Marian ja Joosefin pojaksi, niin mitä hänen persoonastaan tai olemuksestaan siirtyi ”ihmiseen kristukseen Jeesukseen”? Ihminen ei ole ollut olemassa henkenä ennen syntymäänsä. Ihminen ei ole ikivanha enkeli tai jumal-olento, eikä etenkään Jumala. Jos Jeesuksella olisi ihmisenä ollut muistoja menneestä elämästään ja asemastaan taivaallisena olentona, niin hän ei olisi täydellinen ihminen, samanlainen kuin me olemme. Hän olisi ”ikivanha henki ihmisen ruumiissa”. Hän olisi ainoastaan näyttänyt ihmiseltä, mutta olisi ollut todellisuudessa ”Jumala, jumal-olento tai enkeli ihmisen ruumiissa”. Jos joku uskoo Jeesuksen olleen Jumalan Poikana isän tykönä ennen ihmiseksi syntymistään ja jopa ennen maailman luomista, tulisi hänen tunnustaa tämä tosiasia.

Joku voi uskoa, että Jeesus on käynyt läpi sellaisen muodonmuutoksen, että hän ei muistanut mitään edellisestä elämästään Jumalan Poikana, enkelinä tai Jumalana taivaassa. Vaikka hän on sama persoona kuin ennen sikiämistään ja syntymistään ihmiseksi, ei tästä persoonasta ollut jäljellä mitään muistoa Jeesuksen mielessä ja ajatuksissa. Niinpä hän saattoi elää täydellisesti ihmisen elämän, tekemättä koskaan syntiä. Hänen kiusattuna olemisensa ja kärsimyksensä olivat siten aitoja ihmisen kokemuksia eivätkä vain taivaallisen olennon näytelmää. Tämä teoria ei selitä millään tavalla sitä, miten jokin persoonallinen olento voisi muuttaa muotoaan ja olla sama persoona muodonmuutoksen jälkeen, vaikka hän ei muista mitään entisestä elämästään? Jos Jeesus olisi tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi liharuumiiseen, niin hän ei olisi samanlainen ihminen kuin me olemme. Jeesus olisi ”Jumala tai jumal-olento ihmisen ruumiissa”, mikä on mielestäni jyrkästi vastoin Raamatun kuvauksia ”ihmisestä kristuksesta Jeesuksesta”.

Käsite ”jumala” tarkoittaa jotakin palvonnan ja ylistyksen kohteena olevaa tai arvossa ylempänä olevaa olentoa, jolla on valtuudet käyttää joko häntä korkeamman ”Jumalan” hänelle antamaa nimeä ja valtaa, tai sitten hän on itse ”korkein Jumala”, joka jakaa valtaansa ja antaa muille oikeuden käyttää hänen nimeään ja esiintyä hänen nimessään. Näitä ”korkeimman Jumalan” lähettämiä sanansaattajia ja enkeleitä kutsutaan Raamatussa myös nimellä ”Jumala” (elohim, theos), ”Jumala kaikkivaltias”; ”Jahve” ja ”Herra Sebaot” (”Jahve tsavot”: sotajoukkojen herra/ päällikkö). Se, enkeli, joka puhui Moosekselle, sanoi nimekseen ”Jahve”, ja sitä enkeliä, joka johdatti Israelia erämaassa, kutsuttiin nimellä ”Jahve”, mutta se enkeli ei ollut itse Jumala eikä myöskään herra Jeesus kristus.

Se enkeli oli sama kuin se ”kaikkivaltias Jumala”, joka oli ilmestynyt ja puhunut aiemmin Aabrahamille ja Iisakille ja Jaakobille. (2Moos 3:1-15; 6:2-3; 1Moos 17:1; 35:11) Se enkeli ennusti tulevasta profeetasta, joka olisi Mooseksen kaltainen. (5Moos 18:15-18) Se enkeli ei ollut itse se profeetta, josta hän ennusti, joten se enkeli ei ollut herra Jeesus, niin kuin jotkut väärin opettavat. (Apt 7:20-59) Vaikka Stefanus sanoi sitä enkeliä ”kirkkauden Jumalaksi” (Apt 7:2), niin se enkeli ei ole itse Jumala vaan on Jumalan lähettämä sanansaattaja, Jahven enkeli. Raamatussa sanotaan profeetoille ilmestyneitä enkeleitä Jumalaksi kaikkivaltiaaksi, Jahveksi ja Herraksi Sebaotiksi, mutta he eivät ole itse Jumala eivätkä myöskään Jeesus kristus, joka ei ollut tuolloin vielä syntynyt.

Se enkeli, jota kutsutaan nimillä Jumala kaikkivaltias, Jahve ja Herra Sebaot, edustaa Jumalaa täysillä valtuuksilla ja arvovallalla, kun esiintyy hänen nimessään hänen lähettiläänään. Jeesus kristus edustaa myös isäänsä tämän kaikella vallalla ja täysin valtuuksin, kun on tullut hänen nimessään maailmaan ja on tuleva toistamiseen. Jeesus ja se enkeli, josta puhutaan, eivät ole itse se Jumala, joka on heidät lähettänyt. Jeesus ei ole se Jumala, joka asuu hänessä. (Joh 14:1-11) Jumala asui kristuksessa, mutta kristus ei ole se Jumala, joka hänessä asui. (2Kor 5:18-21) Isä asuu pojassaan, mutta poika ei ole isä eikä isän vertainen Jumala. Jeesus kristus on ihminen, jonka Jumala on korottanut tulevan maailman herraksi ja kuninkaaksi, kaiken pääksi seurakunnalle ja jopa enkeleitä ylemmäksi. (Hebr 2:5; Efe 1:20-23)

Jumala ei ole kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jeesus sanoi profeettojen ja apostolien tavoin, että isä on yksin ainoa Jumala. (Joh 5:43-44; 17:3; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9) Ketään muuta ei ole isän rinnalla Jahvena ja Jumalana, Herrana Kaikkivaltiaana, joka on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa. (5Moos 4:35, 39; 2Moos 20:1-11; Jes 42:1-8; Apt 4:24-31; 17:22-31; ILm 4:8-11)

Kolmiyhteisiä jumalia on palvottu myös pakanauskonnoissa, joista nämä uskomukset ovat siirtyneet katolisen kirkon kautta kaikkialle kristikuntaan. Kolmiyhteisen jumalan palvonta on alkuisin Baabelista (Suuri Babylon), jossa se tunnettiin nimillä Semiramis (Jumalan äiti), Tammus (Jumalan poika, jälleen syntynyt isä Baal) ja Nimrod (Pojan isä, Herra, Baal). Tästä on Alexander Hislopin mukaan saanut alkunsa Baalin ja Baalien (epäjumalia) palvonta. Egyptissä palvottiin Isis, Horus ja Osiris nimistä ”jumala-perhettä”. (Alexander Hislop, Kaksi Babylonia, 1858)

Raamatun patriarkoille, profeetoille, herralle Jeesukselle kristukselle ja apostoleille kolmiyhteisen jumalan palvominen oli vierasta, eikä se oppi ja tapa perustu Raamatun kirjoituksiin vaan varhaisten kirkkoisien opetuksiin ja kirkon traditioon, joka on saanut vaikutteita mainituista pakanauskonnoista.

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Jumala. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s