Raamattu ja sen tulkinta

Lähes kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että opetuksen ja elämän tulisi perustua yksin Raamatun kirjoituksiin. Osa pitää kuitenkin kirkon perinnettä ja opetusta lähes yhtä suuressa merkityksessä kuin Raamattua. Silti hekin uskovat ja väittävät, että traditio ja isien opetukset pitävät yhtä alkuperäisen kirjoitetun Jumalan sanan kanssa. Tästä huolimatta kaikki kristityt eivät ole samaa mieltä edes siitä, mitkä kirjoitukset kuuluvat Raamatun kaanoniin, ja mitkä eivät.

Osa isien opetuksista ja perimätiedosta on ilmiselvästi alkuperäisen Jumalan sanan ilmoituksen vastaista. Keskivertokristityt eivät sitä huomaa, koska he eivät pysty tutkimaan Raamattua sen alkukielillä edes sanakirjojen, interlineaarien ja kommentaarien avulla. He ovat täysin riippuvaisia muiden ihmisten selityksistä ja sanan opetuksesta, sillä edes Pyhä Henki ei avaa kirjoituksia heidän ymmärrykselleen kirjoittajien ja Jumalan tarkoittamalla tavalla, kun he lukevat pelkkiä käännöksiä, eivätkä perehdy alkuperäiseen tekstiin sillä kielellä, millä se on kirjoitettu.

Vaikka Raamatun käännökset tai osa niistä on melko tarkasti käännetty vastaamaan alkuperäistä tekstiä, on käännöksissä aina jonkin verran moitittavaa. Sanoman merkitys muuttuu väistämättä, kun tekstiä käännetään kieleltä toiselle. Vaikka muutokset ovat usein merkitykseltään vähäisiä, voivat ne joskus olla hyvin merkittäviä. Koska kääntäjän teologinen näkemys vaikuttaa siihen, millä tavalla hän kääntää tekstiä omalle kielelleen, luemme aina enemmän tai vähemmän tulkintaa alkuperäisestä tekstistä sen sijaan, että lukisimme alkuperäistä ja puhdasta Jumalan sanaa. Tästä syystä Raamatun lukijan tulisi perehtyä kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan myös alkuperäiseen tekstiin tutkimuksen apuvälineiden avulla.

Kaikki kristityt eivät voi kuitenkaan tätä tehdä. Silloin on suhtauduttava suurella varovaisuudella kirjanoppineiden ja Raamatun opettajien sanan selityksiin. Vaikka ne kuulostavat hienoilta ja asiantuntevilta, voivat ne olla täysin virheelliset siitä syystä, että oppineet ovat omaksuneet oppinsa muilta ihmisiltä sen sijaan, että oppi olisi muotoutunut suoraan Raamatun kirjoituksista. He ovat voineet viedä Raamatun käännöksiin ja selityksiin sisälle opetuksia, joita ei alkuperäisessä Raamatussa ole lainkaan tuettu tai kannatettu. Koska he ovat vilpittömiä ja erehtyneet tietämättään näissä asioissa, kulkeutuu heidän erehdyksensä sukupolvesta toiseen ja siirtyy perintönä myöhemmille kristityille.

Juuri näin on tapahtunut monien katolisen kirkon isien laatimien opin kappaleiden kohdalla. Lähes koko kristikunta pitää niitä varauksetta totuutena eikä edes kyseenalaista niitä, vaikka ne eivät ole profeettojen, Jeesuksen ja apostolien kannattamia opetuksia. Ne ovat muotoutuneet apostolisen ajan jälkeen ja saaneet lopullisen muotonsa kirkolliskokouksissa vuosien 325 ja 451 välillä.

Ainoa tapa päästä selvyyteen mahdollisista virhetulkinnoista on nähdä vaivaa ja tutkia asioita pintaa syvemmältä alkuperäisen tekstin mukaan, Raamatun tutkimisen ”työkalujen” avulla. Näitä ovat sanakirjat, kommentaarit, interlineaarit, kartat ja muut lähdeteokset, jotka nekin ovat vain tekijöidensä tulkintoja Raamatusta, eivät virheetöntä Jumalan sanaa. Niiden avulla on kuitenkin mahdollista löytää totuus riittävässä laajuudessa, jotta Kristuksen opin tärkeimmistä kohdista voidaan päästä selvyyteen ja olla niissä yksimielisiä. Vaikka kaikki kristityt eivät pääse näistä asioista yksimielisyyteen tämän elämän aikana, tulee meidän pyrkimyksemme olla sitä kohti.

Raamatun tutkimisen apuvälineistä ehkä parhaita ovat englanninkieliset Blue Letter Bible ja Biblos.com sivusto. Suomenkielisistä kirjoista hyviä mutta eivät virheettömiä ovat Novum 1-5 ja Raamatun Iso Tietosanakirja (vanha 3-osainen tai uudempi 10-osainen teos). Näitä ja erilaisia käännöksiä tutkimalla on mahdollista päästä selvyyteen useimpien opetusten todenperäisyydestä, vaikka jotkut näkemykset ja opin kohdat ovat niin vaikeatajuisia ja moniselitteisiä, että niistä ei täyttä selvyyttä tämän elämän aikana voida saavuttaa. Jumalan sana on tarkoitettu kuitenkin lähtökohtaisesti ymmärrettäväksi, niin että se valaisee yksinkertaiset mielemme, kun sana avautuu meille Jumalan tahdon mukaisella tavalla. (Psa 119:105, 130; Matt 15:10)

Kun luemme Raamattua tai alamme tutkia jotakin aihetta sieltä, niin meidän tulee pyrkiä olemaan lähtökohtaisesti mahdollisimman puolueettomia. Meidän pitää pystyä kyseenalaistamaan aiemmat näkemyksemme ja pitämään niitä ainakin mahdollisesti virheellisinä. Jos emme tunnusta sitä, että voimme olla ainakin mahdollisesti erehtyneitä jossakin tietyssä opin kohdassa, emme voi muuttaa mieltämme, jos olemme kuitenkin väärässä. Vilpittömän ja rehellisen Raamatun tutkijan tulee siis voida tarvittaessa muuttaa mielensä, jos hän huomaa olleensa väärässä, ja opetus tulee muodostaa Raamatun kirjoitusten perusteella sen sijaan, että yrittäisimme todistaa Raamatun avulla ennen sen lukemista muilta omaksumiamme näkemyksiä.

Valitettavasti kristikunta on täynnä sellaisia virheellisiä Raamatun tulkintoja, joita valtaosa kristityistä kannattaa ja pitää ehdottoman tosina. He eivät ole edes valmiita kyseenalaistamaan näitä tulkintoja, koska pelkäävät ikuista piinahelvettiä tai kirkosta erottamista tai ovat muuten vain liian itsevarmoja isien ja itsensä oikeassa olemisesta. Ihmispelko panee paulan ja harhaoppiseksi leimautumisen pelko estää monia löytämästä totuutta kristinuskon perusasioissa kuten oppia Jumalasta, iankaikkisesta tuomiosta ja siitä, millä tavalla ihminen voi syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi ja pelastua tulevalta tuomiolta tai synniltä sitä ennen.

Koska näissä opetuksissa on osittain kysymys pelastuksen tiestä, uskovat nimeltään kristityt eri tavalla sielujen pelastukseen, mikä erottaa meidät väistämättä toisistamme. Tämän lisäksi on joitakin tietoon ja ymmärtämiseen liittyviä erityiskysymyksiä kuten esimerkiksi jumaluus-oppi, joka ei todellisuudessa ratkaise sielujen kohtaloa, mutta siitä on tehty erottava väliseinä eri tavalla uskovien välille. Esimerkiksi trinitaarit ja unitaarit ja socinolaiset ja christadelphialaiset tuomitsevat hyvin hanakasti toisiaan Kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluviksi mielessään ja puheissaan, niin että eri tavalla Jeesuksen jumaluuteen tai pre-eksistenssiin uskovien ihmisten sanotaan tulevan tuomituksi iankaikkisella tuomiolla, vaikka Jumalan ja Kristuksen tuntemisessa nämä asiat eivät ole ensisijaisen tärkeitä. Tällä tavalla väärin tuomitsemalla, pelottelulla ja uhkailulla tehdään syntiä Jumalaa ja Jeesusta Kristusta vastaan, jolla ainoalla on valta tuomita kadotukseen tai pelastaa sieluja Isän määrittämien kriteerien nojalla.

Kun tutkimme Raamattua, niin meidän muilta perimämme ja oppimamme opin näkemykset vaikuttavat väistämättä siihen, miten ymmärrämme lukemaamme Jumalan sanaa. Jos emme ole kykeneviä kyseenalaistamaan aiempia näkemyksiä emmekä pidä mahdollisena sitä, että meidän isämme, seurakuntamme vanhimmat ja Raamatun opettajat ja me itse olemme voineet erehtyä tulkinnoissa, niin emme voi muuttaa mieltämme emmekä ojentautua Jumalan sanan opetuksen mukaan, jos olemmekin väärässä. Tästä syystä Raamatun lukijan ja tutkijan täytyy pystyä kyseenalaistamaan aiemmat opilliset näkemyksensä ja tutkimaan Raamattua mahdollisimman puolueettomasti, niin että opillinen näkemys muodostuu Raamatun kirjoitusten perusteella sen sijaan, että yrittäisimme sisällyttää Raamatun ulkopuolelta oppimamme näkemyksen kirjoituksiin.

Raamattua ei pidä selittää yksipuolisesti vain siten, että etsii kaikin mahdollisin keinoin tukea muilta perimälleen ja omaksumalleen näkemykselle, jota oma kirkkokunta, järjestö tai seurakunta pitää totena. Me emme saa asettua jonkin uskovien ryhmän tai yhteisön puolelle kaikkia muita vastaan, sillä sellainen on lahkolaisuutta ja syntiä, joka voi johtaa pahimmillaan kuolemaan ja iankaikkiseen tuhoon; siihen, että me emme peri Jumalan valtakuntaa. (Gal 5:13-26)

Kun luemme ja tutkimme Raamattua, niin meidän pitää osata kyseenalaistaa aiemmat tulkintamme ja tutkia tarkoin sitä, miten eri tavalla samasta asiasta uskovat ihmiset selittävät Raamattua. Ovatko heidän perustelunsa järkeviä tai parempia kuin omat perustelumme ja selityksemme? Jos huomaamme, että jokin perustelu tai selitys on virheellinen, riittämätön, puutteellinen tai kyseenalainen, niin se pitää tunnustaa ja tarvittaessa hylätä epäpätevät perustelut. Sen vuoksi ei tarvitse vielä hylätä aiempaa näkemystään, mutta sen todeksi todistamiselle tekee vain hallaa perustella sitä virheellisillä tai epäpätevillä todisteilla.

Jos sitten ajan mittaan huomaamme, että jokin toinen tulkinta vaikuttaa johdonmukaisemmalta ja totuudellisemmalta kuin aiempi näkemyksemme, niin kuka tai mikä estää meitä tunnustamasta sitä asiaa ja tarvittaessa muuttamaan mieltämme? Häpeäkö? Se, että joudumme noloon tilanteeseen, kun paljastumme erehtyneeksi, että olemme olleet väärässä? Vai estääkö mielenmuutoksen yhteisöstä erotetuksi tulemisen pelko? Onko johonkin ihmisten ryhmään tai organisaatioon kuuluminen todella niin tärkeää, että sen takia voidaan hylätä totuus ja uskoa valhe? Tai vaieta totuudesta? Niin ei saa olla ja Paavali varoittaakin meitä näistä asioista. Meidän tulee noudattaa kaikessa totuutta rakkaudessa, että emme joutuisi hylätyiksi ja tulisi tuomituiksi ikuisella tuomiolla. (2Tess. 2:910-17; Efe 4:15-16)

Meidän tulee erottaa toisistaan vilpitön erehtyminen ja tahallinen valheessa eläminen. Jos joku Jumalan lapsi ei tiedä totuutta jostakin asiasta tai ei ymmärrä Raamattua oikealla tavalla yrityksistään huolimatta, niin hän ei elä valheessa, vaikka uskoisikin epätosia väittämiä ja opetuksia, virheellisiä Raamatun tulkintoja. Mutta jos joku hylkää systemaattisesti totuuden sen kuullessaan ja siitä lukiessaan, ja pitää kiinni epätosista väitteistä ja vääristä opetuksista, niin hänelle se koituu tuomioksi. Omatunto paatuu ja hän vieraantuu Jumalan hänelle lahjoittamasta uudesta elämästä Kristuksessa.

Selvä merkki ihmisen paatumisesta ja paikalleen jämähtämisestä on se, että hän ei hylkää selvästi virheellisiksi todistettuja perusteluita ja sanan selityksiä, vaan jatkaa niiden käyttämistä oman näkemyksensä oikeaksi todistelussaan. Tällainen koituu itse asiassa sen kyseisen näkemyksen ja tulkinnan tuhoksi ja on vahingollista Jumalan sanan menestymiselle, jos näkemys on muutoin totuudenmukainen. Rehellinen ja vilpitön kristitty ei tarvitse Jumalan sanan opetuksen tueksi virheellisiä perusteluja ja voi tunnustaa avoimesti sen, jos jotkut hänen perusteluistaan ovat riittämättömiä, vajavaisia tai kyseenalaisia. Jos näin ei tehdä, paljastaa se ihmisen sydämen kovuuden ja taipumattomuuden totuuden sanan edessä. Juuri sellaisia ihmisiä Paavali kehotti karttamaan, ei vilpittömiä kristittyjä, jotka etsivät totuutta Raamatusta avoimin mielin, ja kykenevät hedelmälliseen vuorovaikutteiseen ja rakentavaan keskusteluun opillisista asioista.

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Raamattu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s