Jumalasta ja Raamatusta

Miten Jumalasta tulee puhua?

Kun me puhumme Jumalasta, niin meidän tulee puhua hänestä samalla tavalla kuin Raamatussa on hänestä puhuttu. Kun puhumme yleisesti ”Jumalasta”, niin tarkoitamme sillä aina Isää: emme koskaan Poikaa tai Pyhää Henkeä. Niin on Raamatussakin tehty.

Kun puhumme Pojasta, niin meidän tulee puhua hänestä samalla tavalla kuin Raamatussa on hänestä puhuttu: samassa asiayhteydessä ja samassa merkityksessä. Me sanomme häntä silloin ”Jumalan pojaksi”, ”Kristukseksi” tai ”Herraksi” tilanteesta ja tarkoitusperästä riippuen. Me voimme sanoa häntä myös ”ihmiseksi”, jos se sopii asiayhteyteen, mutta parasta olisi sanoa Jeesusta aina Jumalan pojaksi, Kristukseksi tai Herraksi, koska niillä arvonimillä apostolit ovat häntä kutsuneet. Sekään ei ole väärin, että kutsumme Herraa hänen etunimellään kreikkalaisittain käännettynä ”Jeesus” tai hepreaksi ”Jeshua”.

Jeesus käytti itsestään ”Jumalan pojan” lisäksi nimitystä ”Ihmisen Poika”, jolla hän viittasi Danielin kirjan profetiaan, jonka mukaan Ihmisen Pojan kaltainen tulisi Ikiaikaisen (Isän) eteen ja hänen valtaansa annettaisiin kaikki ihmiset, ja hän olisi hallitseva kuninkaana aina ja iankaikkisesti. (Dan 7:13-14) Apostolit eivät ole kuitenkaan käyttäneet Jeesuksesta nimitystä ”ihmisen poika” (ehkä yhtä kohtaa lukuun ottamatta), joten meidänkään ei tule kutsua häntä sillä nimellä muutoin kuin lainatessamme suoraan Raamatun kirjoituksia, joissa häntä sillä nimellä kutsutaan.

Kun puhumme Pyhästä Hengestä, niin meidän tulee puhua ”siitä” samalla tavalla ja samassa merkityksessä kuin ”siitä” on Raamatussa puhuttu. Meidän ei tule antaa Pyhälle Hengelle arvonimiä tai merkityksiä, joita sille ei Raamatussa ole annettu. Kirjoitan tarkoituksella Hengestä siten, että käytän pronominia ”se”, koska heprean kielen sana ”ruah” רוּחַ on feminiini ja kreikankielen sana ”pneuma” πνεῦμα on neutri.1 Ne voidaan kääntää maskuliiniksi sanalla ”hän” vain siinä tapauksessa, että ne on liitetty sanayhdistelmässä maskuliiniseen sanaan (esim. parakletos παράκλητος: ”puolustaja”, Joh 14:16ss.).

Meidän tulee karttaa Raamatun ulkopuolisten termien ja sanontojen käyttöä. Meidän ei ole hyvä tai edes lupa toistaa ns. uskontunnustusten sanoja, jotka poikkeavat selvästi ja merkittävästi Raamatun kirjoituksista. Me emme saa käyttää Jumalasta sellaisia nimiä kuin ”kolmiyhteinen Jumala” tai ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki”, koska Raamatussa tarkoitetaan ”Jumalalla” aina Isää, jos asiayhteydestä ei käy tarkemmin ilmi, mitä sillä sanalla tarkoitetaan. Meidän ei tule sen vuoksi myöskään sanoa, että ”Pyhä Henki on Jumala” tai ”Jeesus on Jumala”, jos tarkoitamme sanalla ”Jumala” samanlaista Jumalaa ja kaiken olevaisen luojaa kuin Isä on, koska näitä asioita ei ole suoraan tällä tavalla Raamatussa sanottu. Kyse on aina kiistanalaisesta tulkinnasta, kun tällaisia väitteitä esitetään; ei suorasta Jumalan sanasta. Näiden sanontojen sijasta on hyvää ja otollista sanoa Isää aina Jumalaksi, sillä sille ei ole mitään estettä Raamatussa, koska häntä sanotaan siellä aina Jumalaksi ja sanalla ”Jumala” tarkoitetaan yleensä Isää, ellei asiayhteydestä käy ilmi, että sillä tarkoitetaan jotakin muuta.

Kun me rukoilemme, niin Jeesus neuvoi meitä rukoilemaan Isää, ei itseään, mutta anomukset ja pyynnöt oli tehtävä hänen nimessään. (Matt 6:8ss.; Joh. 14:13; 16:23) Kun apostolit rukoilivat, niin he kohdistivat rukouksensa Isälle, eivät Jeesukselle: erityisesti ylistys ja kiitos kohdistettiin Isälle, tosin Jeesuksen Kristuksen kautta tai nimessä ja häntä unohtamatta. (Apt 1:24; 4:24; 12:5; Room 10:1; 15:5-6, 30; 1Kor 11:13; 14:25; 2Kor 13:7; Efe 1:3; 3:14-21; Kol 1:3; Ilm. 7:11; 11:16; 15:4; 19:4, 10; 22:9)

Jeesusta ei ollut tapana rukoilla, mutta sen ajan tavan mukaan hänen edessään kumarruttiin maahan ja osoitettiin hänelle siten kunnioitusta. Myös tulevassa maailmassa on lupa kumartaa ja palvoa herraa Jeesusta kristusta, sillä isä Jumala on korottanut hänet korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa, yli kaikkien luotujen olentojen, ihmisten ja enkelien. Tässä käytetty verbi proskyneoo tarkoittaa nimenomaan kumartamista ja palvomista, ei rukoilemista. (Matt 2:8, 11; 8:2, 9:18; 14:33; 15:23, 25; 20:20; 28:9, 17; Luuk 4:38; 8:28; Joh 9:38; Apt. 7:59; Ilm. 4:10; 5:12-14)

Osa näistä kohdista on Lähi-idän ihmisten yleisen tavan mukaista korkea-arvoisena pidetyn henkilön kunnioitusta ja hänen edessään kumartumista (vrt. Apt 10:25), osa kuninkaalle osoitettua kunnioitusta ja alamaisuuden tunnustamista, osa pyyntöjä ja anomuksia (mekin voimme ”rukoilla” toista ihmistä saadaksemme jonkin asian häneltä), osa Jeesuksen Isältään saamasta vallasta yli henkivaltojen johtuvaa ja osa Jeesuksen edessä kumartumista sen tähden, että Isä on korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle, koska hän ansaitsee kärsimystensä ja kuuliaisuutensa vuoksi kaiken kunnioituksen, kiitoksen, ylistyksen ja arvonannon muilta luoduilta. (vrt. Fil 2:5-11)

Vaikka Jeesusta on kumarrettu, ja niin on edelleen lupa tehdä, näiden kohtien perusteella ei tule muodostaa oppia, jonka mukaan meidän tulisi rukoilla Poikaa Isän sijasta. Jeesusta ei pidä sanoa sellaiseksi Jumalaksi kuin Isä on, vaikka häntä palvotaan ja ylistetään herrojen herrana ja kuningasten kuninkaana. Kaikkein vähiten on meillä lupa osoittaa rukouksemme ”kolmiyhteiselle Jumalalle” tai puhua Hengelle tai puhutella Jumalaa nimellä ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki”. Tällaisesta käytöksestä ei ole ensimmäistäkään esimerkkiä Raamatussa.

Raamatun käyttäminen Jumalasta puhuttaessa

Uusi testamentti on kirjoitettu Raamatun tutkijoiden enemmistön tietojen mukaan ensin kreikaksi, ei arameaksi tai hepreaksi, jotka olivat juutalaisten äidinkieliä ja Vanhan testamentin kirjoitusten kieliä. Me tiedämme silti, että Jeesus ja juutalaiset puhuivat keskenään arameaa tai hepreaa, kun keskustelivat Tanakhista tai Toorasta (Vanhasta testamentista tai Laista/ Mooseksen kirjoista) eli kirjoituksista. Juutalaisten Tanakh oli kirjoitettu siihen aikaan muinaisella hepreankielellä ilman vokaalimerkintöjä ja sitä versiota Jeesus ja juutalaiset lukivat synagoogissa jokaisena sapattina ja muulloinkin. Mutta koska meillä ei ole tiedossa mahdollisia alkuperäisiä hepreankielellä kirjoitettuja evankeliumin ja Uuden testamentin kirjeiden ja kirjojen tekstejä, niin emme voi muodostaa opetusta näiden olemattomien tekstien varaan.

Meidän on käytettävä tästä syystä kreikankielen sanojen ”theos” ja ”kyrios” käännöksiä puhuessamme Uuden testamentin tapaan ”Jumalasta” ja ”Herrasta”. Me voimme nähdä vain asiayhteydestä sen, tarkoitetaanko näillä sanoilla Isää vai Poikaa vai mahdollisesti jotakuta muuta persoonaa, esimerkiksi ”enkeliä” tai jotakuta muuta ”herraa”, ihmistä tai epäjumalaa. Nämä sanat voivat nimittäin tarkoittaa näitä kaikkia.

Uutta testamenttia tulkittaessa voidaan tietysti käyttää tukena Vanhaa testamenttia ja jopa sen kreikankielistä juutalaisten tekemää varhaisinta käännöstä eli Septuagintaa (LXX, ”70”). Mutta ratkaisevaa Vanhaa testamenttia tulkittaessa on se, miten hepreankielisessä vokalisoimattomassa alkutekstissä asiat on kerrottu. Toiseksi luotettavin teksti on ns. masoreettinen eli vokaalimerkinnöin varustettu hepreankielinen Vanha testamentti. Juutalaiset oppineet eli ns. masoreetit laativat tämän Tanakhin 700-luvulta alkaen. Vasta näiden jälkeen tulee arvossa kreikankielinen Vanha testamentti eli Septuaginta, koska sekin on vain käännös alkuperäisestä tekstistä: ei itse alkuperäinen teksti.

Kaikki Raamatun käännökset poikkeavat merkitykseltään jonkin verran alkuperäisestä tekstistä, koska sitä on mahdotonta kääntää virheettömästi merkityksen lainkaan muuttumatta tai kaventumatta. Käännös on ikään kuin kalpea varjo värikkäästä ja vivahteikkaasta alkuperäisestä kirjoituksesta, koska kaikkia asioita ei voida ilmaista täsmälleen samoilla kielikuvilla ja sanoilla kuin alkuperäisessä tekstissä on tehty. Tämän lisäksi heprean, aramean (Tanakhissa on pätkiä aramean kielellä) ja kreikan kielten sanoilla voi olla monia eri käännösvaihtoehtoja kohdekielessä, mikä vaikeuttaa oikean käännöksen tekemistä. Ja mikä on kaikkein pahinta: kääntäjän teologinen tulkinta on vaikuttanut aina käännökseen ja se voi olla siitä syystä osittain jopa alkuperäisen kirjoittajan tarkoittaman merkityksen ja Jumalan tahdon vastainen, vaikka sitä pidetäänkin ”Jumalan sanana”.

Raamatun lukijan tulisi tiedostaa nämä ongelmat ja olla varovaisia muodostaessaan opillisia näkemyksiä pelkkien käännösten varaan. Niin ei pitäisi koskaan tehdä vaan aina pitäisi tutkia sanakirjoja, interlineaareja, kommentaareja ja eri käännöksiä, jotta päästäisiin mahdollisimman lähelle alkuperäistä merkitystä Raamattua tulkittaessa ja käännettäessä tai selitysteoksia tehtäessä. Nykyään on onneksi monia hyviä apuvälineitä Raamatun tutkimiseen, jotka helpottavat Jumalan sanan avautumista ymmärryksellemme. Näistä ehkä parhaita tietämiäni ovat Blue Letter Bible ja Biblos.com, vaikka eivät nekään erehtymättömiä lähteitä ole. Niiden kirjoittajat ovat samanlaisia ja yhtä vajavaisia ihmisiä kuin mekin, joten he ovat voineet erehtyä joissakin tulkinnoissaan, vaikka meitä oppineempia ja asiantuntevampia ovatkin.

Yhteenveto

Meidän tulee puhua Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä samalla tavalla, samassa asiayhteydessä ja samassa merkityksessä kuin on tehty Raamatussa. Meidän tulee karttaa Raamatun ulkopuolisten uskontunnustusten ja selitysteosten muotoilemia määritelmiä jumaluudesta. Me emme saa sekoittaa näitä kolmea toisiinsa emmekä yhdistää toisiinsa tai erottaa toisistaan Raamatun vastaisella tavalla. Kun puhumme näistä kolmesta täsmälleen samalla tavalla kuin Raamatussa on tehty, emme syyllisty epähuomiossa tai vahingoissa tai tarkoituksella Jumalan tahdon vastaisen tulkinnan tukemiseen tai levittämiseen.

Viitteet

1 Kreikankielen sana πνεῦμα (pneuma) on suvultaan neutri, mutta hepreankielen sana רוה (ruah) on feminiini. Näiden sanojen suku ei kerro mitään siitä, että pyhä henki olisi itsenäinen ajatteleva, puhuva ja toimiva persoona niin kuin isä ja poika ovat.

Substantiiveilla on useimmissa kielissä kolme sukua: neutri, maskuliini ja feminiini, mutta se ei tee substantiivista persoonaa, että sillä on maskuliininen tai feminiininen suku. On mielivaltaista ja ennakko-oletuksen mukaisen opin tukemista väittää sellaista.

Luettavaa

Advertisements

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Jumala. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s