Synti

Mitä synti on?

  1. Jumalan tahdon vastaisia ajatuksia, pahoja himoja.
  2. Jumalan tahdon vastaisia sanoja.
  3. Jumalan tahdon vastaisia tekoja ja laiminlyöntejä.
  4. Erehtymistä ja harhaan menemistä.

Synti tuhoaa ihmisen moraalin ja pilaa hänen elämänsä. Se aiheuttaa kärsimystä ja vahinkoa läheisillemme sen lisäksi, että se turmelee oman elämämme.

Synti johtaa moraaliseen vastuun ihmisen, joka on riittävän vanha ymmärtääkseen hyvän ja pahan välisen eron. Koska pienet lapset eivät ymmärrä (ainakaan kunnolla) sitä, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, ei heitä voida pitää vastuussa heidän ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan. Jumala ottaa ihmisiä tuomitessaan huomioon heidän kykynsä ymmärtää hyvän ja pahan välisen eron, mutta jos joku lapsesta aikuiseksi tai nuoreksi varttunut ihminen paaduttaa sydämensä, eikä enää tiedä hyvän ja pahan eroa paatumuksensa vuoksi, ei se häntä enää tuomiolla auta.

Sen sijaan sydämen kovettaminen ja paatuminen johtaa tuomiolle. Sikiöt, vauvat ja sylilapset eivät ole vielä paaduttaneet itseään, joten he eivät joudu tuomittaviksi pahojen tekojensa tähden. Jumala ei tuomitse heitä epäuskonkaan vuoksi, koska uskoon tarvitaan kielellistä ymmärtämistä, mikä lapsilta puuttuu. Vastuu uskosta ja epäuskosta tulee vasta iän karttuessa, niin kuin synninkin tai Jumalan tahdon vastaisen toiminnan suhteen.

Tuomion alle joutumiseen riittää se, että himoitsee pahaa ja antaa näille himoille vallan omassa sydämessään. Jos joku himoitsee pahaa lähimmäiselleen tai on haureellisten himojen orja, niin hän on tuomion alainen, ellei turvaa Jeesukseen Kristukseen, joka voi hänet näistä pahoista himoista vapauttaa. Jeesus on tullut vapauttamaan meidät ensin synnistä ja se johtaa sitten iankaikkiseen elämään pyhityksen kautta. Jos tahdot ymmärtää asiat niin kuin ne on Raamattuun kirjoitettu, niin sinä olet samaa mieltä tästä asiasta.

Miten sitten voimme tietää sen, mikä on syntiä ja mikä ei ole syntiä? 

Me voimme päätellä jonkin asian synnillisyyden ajattelemalla sitä, mikä vaikutus asialla on erityisesti ihmisiin mutta sitten myös luontoon. Jos ajatuksemme, sanamme tai tekomme aiheuttavat vahinkoa itsellemme tai muille ihmisille tai luonnolle, niin kyse on yleensä synnistä. Syntiä on siten toisen ihmisen omaisuuden tai puolison himoaminen, aviorikokset, haureus (porno), varkaudet, väkivalta, valehteleminen ja tottelemattomuus auktoriteetteja kuten vanhempia, opettajia, esimiestä, työnantajaa tai tämän maailman valtiaita vastaan. On kuitenkin toteltava enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Jos joku meitä arvossa ylempänä oleva kehottaa meitä tekemään syntiä, on meidän kieltäydyttävä siitä.

Suhteessa Jumalaan syntiä on se, että emme kunnioita ja kiitä häntä luojana, sillä ilman häntä ei mitään olisi olemassa. Jumala on viime kädessä se, joka antaa meidän nauttia hyviä aikoja ja kättemme työn hedelmää. Herra antaa meille hyviä satoja ja voita leivän päälle, joten häntä tulisi kiittää näistä asioista ja kunnioittaa häntä kaiken luojana, jok on tehnyt elämästä yleensä mahdollista. Jumala ylläpitää elämää voimallaan ja on jokaisen ihmisen isä luomistyön ihmeen kautta. Jos emme kunnioita Jumalaa luojana ja kaiken hyvän antajana, niin teemme syntiä häntä vastaan. Rikkomukset lähimmäistä ja itseämme vastaan ovat myös syntiä, sillä me olemme hänen luomiaan olentoja, joita meidän ei ole lupa väärämielisillä ajatuksilla, sanoilla ja teoilla vahingoittaa.

Olen tehnyt joskus kauan aikaa sitten synnistä myös tällaisen määritelmän, jota suosittelin silloin muille kristityille (vain harva omaksui tämän määritelmän):

”Synti on mielen kapinaa ja vihollisuutta Jumalaa vastaan, mikä ilmenee pahoina ajatuksina (himoina), turhina sanoina, laiminlyönteinä ja synnin tekoina.”

Huomaamme tästä määritelmästä jälleen kerran sen, että sikiöt ja kielellistä ymmärrystä vailla olevat vauvat eivät kykene juurikaan syntiä tekemään. Vauvojen kiukuttelua ei voida pitää vielä vastuuseen johtavana pahana tekona, sillä vauvat eivät ymmärrä hyvän ja pahan välistä eroa. He eivät tiedä sitä, mitä on lupa tehdä ja mitä ei ole lupa tehdä. Kun he oppivat ymmärtämään eron hyvän ja pahan välillä, joutuvat he vastuuseen moraalisista valinnoistaan, eivät ennen sitä.

Jumala on yksin hän, joka päättää missä vaiheessa lapsen kehitystä tämä on niin vastuullinen elämästään, että menettää iankaikkisen elämän pahojen tekojensa vuoksi. Mutta koska iankaikkisen elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema, ei sekään ole mahdotonta, että sikiöinä tai vauvana tai pieninä lapsina kuolleet joutuvat iankaikkiseen tuhoon ja kuolevat toisen kerran, niin kuin käy muillekin Adamin jälkeläisille, jotka eivät saa syödä elämän puusta. Tätä oletusta vastaan on kuitenkin muutama Raamatun kohta erityisesti Jeesuksen sanoissa. (Matt. 18:1-10; 19:13-15; 21:14-16)

Lue myös iankaikkisesta tuomiosta ja rangaistuksesta kertova artikkelini.

Mainokset

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Synti. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s