Uskontunnustukset

Monissa uskovien ryhmissä ryhmien jäseniltä edellytetään jonkin uskontunnustuksen tunnustamista tai totena pitämistä ehtona ryhmään kuulumiselle. Tällainen käytäntö ei ole peräisin apostoleilta eikä sitä ole mainittu Raamatussa. On tietysti joitakin perustavanlaatuisia opetuksia, joihin seurakunnan jäsenten edellytettiin uskovan apostolien ajan seurakunnissa. Näistä opetuksista ei laadittu kuitenkaan listaa tai yhteisesti hyväksyttyä tunnustusta, joka kaikkien ryhmän jäsenten tulisi hyväksyä ja pitää totena, tai muuten heidät olisi erotettu yhteydestä. Koska tällaista käytäntöä ei ollut apostolien aikana, ei sitä tule ottaa käyttöön nykyäänkään.

Ei ole silti väärin listata ylös joitakin opin kohtia Raamatusta tai virheellisiä Raamatun tulkintoja, niin että näitä Raamatun ulkopuolisia selityksiä ja opetuksia voidaan käyttää apuna Raamatun opetuksessa ja tarvittaessa myös kurinpidollisissa asioissa. On silti muistettava se, että kaikki Raamatun ulkopuoliset kirjoitukset ja opetukset ovat parhaimmillaankin vain tulkintaa Raamatusta, eivät alkuperäistä Jumalan sanaa. Sen vuoksi näitä opetuksia ja tulkintoja ei voida nostaa Raamatun rinnalle, niin että ne olisivat muuttumatonta Jumalan sanan totuutta. Voi olla, että katoliset isät, Raamatun opettajat ja seurakunnan vanhimmat ovat erehtyneet aiemmissa tulkinnoissaan, joten asioista tulee voida keskustella hyvässä ja rakentavassa hengessä. Raamatun ulkopuolisia opinkappaleita ei voida pitää kristittyjä ehdottomasti velvoittavina ja sitovina.

Hajaannus

Jumalan lapset ovat hajaantuneet erilaisiin tunnustuksiin, kirkkokuntiin ja uskovien ryhmiin. Syynä hajaannukseen ovat erilaiset näkemykset opillisista kysymyksistä ja niiden mukaan toimimisesta. Kristityillä on erilaisia käsityksiä Raamatun kirjoitusten tulkinnasta, kristityn elämästä ja seurakunnan toiminnasta. Kun erimielisyyksiä ei ole voitu sovitella seurakunnan sisällä, on hajaannuttu eri ryhmiin. Kukin ryhmä on järjestäytynyt omalla tavallaan ja pitää yhteyttä muihin ryhmiin tai eri tavalla uskoviin ihmisiin parhaaksi katsomallaan tavalla. Täydellistä yhteyttä ei tällä tavalla voida saavuttaa, niin että eri tavalla uskovat voisivat kokoontua säännöllisesti yhteen omalla paikkakunnallaan ja elää yhtenä Jumalan seurakuntana.

Uskontunnustukset ja Raamatun ulkopuoliset opinkappaleet johtavat helposti seurakunnan hajoamiseen. Kun näiden tunnustusten ja opinkappaleiden hyväksymistä ja tunnustamista Jumalan sanan ilmoittamana totuutena vaaditaan jäseniltä, johtaa se väistämättä eroon jäsenten välillä. Jotkut opinkappaleet ovat niin vaikeatajuisia ja kiistan alaisia, että on kohtuutonta vaatia kristityiltä niiden tunnustamista ja totena pitämistä. Miten voisimme tunnustaa todeksi jotakin sellaista, mitä emme kunnolla tai ollenkaan edes ymmärrä? Tällaisia vaikeita opin kohtia ovat mm. erilaiset teoriat Jumalasta ja kristuksesta: kolminaisuusoppi tai oppi kolmiyhteisestä jumalasta sen eri muodoissaan, unitarismi, kristologia ja siihen kiinteästi liittyvä Kristuksen kaksiluonto-oppi (hypostatic union).

Sen sijaan, että näissä vaikeissa opin kohdissa vaadittaisiin ehdotonta yksimielisyyttä, tulisi seurakunnan jäseniä rohkaista tunnustamaan se, että he eivät tiedä näistä asioista kaikkea tai edes riittävästi voidakseen muodostaa lopullista kantaa. On väärin vaatia kristityiltä joidenkin vaikeiden opin kohtien totena pitämistä, jos he eivät ymmärrä niitä riittävän hyvin. Olisi epärehellistä väittää varmasti todeksi jotakin sellaista, jota ei itse kunnolla ymmärrä. Tähän on kuitenkin päädytty, kun on vaadittu joidenkin opinkappaleiden hyväksymistä ja pidetty niitä yhteyteen kuulumisen ehtona. Kun lisäksi on uhattu ikuisella helvetin tulella niitä, jotka eivät pitäisi näitä opinkappaleita totena, on se estänyt asioiden tutkimisen, omakohtaisen ajattelun ja rakentavan keskustelun. Sen sijaan on pakotettu kaikki samaan muottiin ja estetty voimakeinoin Raamatun puolueeton tutkimus näillä alueilla.

Sanktiot

Katolinen kirkko on suojannut kolminaisuusopin ja siihen kiinteästi liittyvän Kristuksen kaksiluonto-opin säätämällä Rooman keisarin suosiollisella avustuksella kuolemanrangaistuksen tässä asiassa eri tavalla uskoville. Tämä laki otettiin käyttöön vuonna 529 keisari Justinianuksen hallituskaudella. Katolisen kirkon asema vahvistettiin sitä ennen vuoden 380 lainsäädännössä ja uskovien kastaminen kiellettiin kuolemanrangaistuksen uhalla vuonna 413 keisarien Honorius ja Theodosius II aikana.

Uskonpuhdistuksen aikana nämä lait vahvistettiin ja otettiin käyttöön lähes kaikkialla protestanttisessa maailmassa. Martti Luther, Ulrich Zwingli ja Jean Calvin hyväksyivät kasteenuusijoiden (anabaptistit) vainot ja jopa surmaamisen, vaikka nämä eivät olisi yllyttäneet ketään kapinaan keisaria ja ruhtinaita vastaan. Jo pelkästään heidän opetuksensa katsottiin kapinallisiksi, vaikka he kieltäytyivät itse aseen käyttämisestä ja sotapalveluksesta.

Koska vauvakastetta ja kolminaisuusoppia sekä siihen kiinteästi liittyvää Kristuksen kaksiluonto-oppia täytyi puolustaa näin voimallisin keinoin, herää kysymys, onko Jumala näiden opetusten takana? Valveutunut kristitty tietää Johanneksen kirjeestä, että ”kenessäkään murhamiehessä ei ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi”, joten kristittyjen vainoojia ja massamurhaajia ei voida pitää Jumalan lapsina ja kristuksen kanssaperillisinä. Onko siis näiden kristittyjä vainonneiden murhamiesten oppikaan Jumalasta, koska heidän tekonsa eivät olleet Jumalan tahdon mukaisia?

Mikä on tärkeintä

Jumalan ja kristuksen opillisia määrityksiä tärkeämpää on elävä yhteys Jumalan kanssa hänen poikansa Jeesuksen kristuksen välityksellä. Oikeaa opillista ymmärtämistä tärkeämpää on elää Jumalan tahdon mukaan. Tärkeintä on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Jos pysymme tässä, niin meidän käy hyvin. Se edellyttää tietysti lähimmäisen kohtelemista häntä kunnioittavalla tavalla. Jos mietit sitä, miten toivoisit muiden kohtelevan sinua, jos uskot eri tavalla jossakin asiassa, niin osaat kohdella itse eri tavalla uskovia rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä.

Mitä Jumalaa koskevaan opetukseen tulee, niin meiltä ei ole edellytetty muuta kuin nämä välttämättömät:

  • Jumala on yksi ja häntä tulee rakastaa yli kaiken, sillä hän on luonut kaiken, mitä on olemassa ja hän lahjoittaa meille iankaikkisen elämän.
  • Nasaretin Jeesus on kristus ja herra, Jumalan poika ja ihminen.
  • Jeesus on kuollut ristillä ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista.
  • Jumala on korottanut Jeesuksen kaikkien luotujen yläpuolelle ja antaa tulevan maailman hänen valtaansa.

Tämän enempää ei kristityiltä voida vaatia. Nämä asiat voi uskoa sellainenkin, joka ei ole paljon opetusta saanut tai ei kykene oppimaan asioita esimerkiksi aivojen kehitysvamman tai muun vaurion vuoksi. Jopa pienet lapset voivat ymmärtää nämä asiat ainakin alustavasti, vaikka eivät kykene monimutkaisten teologisten selitysten arviointiin. Eivät siihen kykene monet aikuisetkaan, joten vaikeampien opillisten määritysten tunnustamista todeksi ei voida heiltä vaatia.

Syntien sovitus ja iankaikkinen elämä

Tästä voidaan edetä vähän kerrassaan kunkin omaa vauhtia oppimaan lisää Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta. Opetukseen on hyvä sisällyttää alusta asti syntien sovitus: se, että Jeesus on kärsinyt rangaistuksen (kuoleman) puolestamme Golgatan ristillä pahojen tekojemme tähden. Ellei Jeesus olisi kärsinyt rangaistusta puolestamme, tulisi meidän kärsiä se itse. Jeesuksen uhrikuolema riittää lunastukseksi sieluistamme ja sovitukseksi synneistämme, koska hän ei tehnyt itse koskaan syntiä elämänsä aikana. Koska Jeesus on kärsinyt rangaistuksen puolestamme, voi Jumala antaa meille anteeksi kaikki meidän syntimme, kun uskomme sovituksen sanan ja käännymme pois pahuudesta, elämme hänen tahtonsa mukaan.

Iankaikkisesta elämästä voidaan opettaa siten, että me voimme elää iankaikkisesti, koska Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista. Ruumiin ylösnousemusta tarvitaan iankaikkiseen elämään, koska Jumala on tehnyt meidät ruumiillisiksi olennoiksi ja säätänyt asiat siten, että iankaikkinen elämä tulevassa maailmassa ylösnousemuksen jälkeen on elämää hengellisessä ja taivaallisessa ruumiissa (1Tess 4:13-17; 1kor 15:12-58; Ilm 21-22). Se, mitä kaikkea tuleva elämä uudessa ja synnistä puhdistetussa maassa on, ei ole tiedossamme, koska Jumala ei ole kertonut siitä yksityiskohtaisesti Raamatussa.

Älä tunnusta todeksi sellaista, mitä et ymmärrä totuudeksi

Monet vaativat kristityiltä näiden asioiden lisäksi kolmiyhteisen Jumalan opin todeksi tunnustamista tai Jeesuksen tunnustamista Jumalaksi ja kaiken olevaisen luojaksi yhdessä isänsä kanssa. He uhkaavat Jeesuksen opetuslapsia yhteydestä erottamisella ja iankaikkisella helvetin tulella, jos he eivät tunnusta todeksi näitä väitteitä, riippumatta siitä, ymmärtävätkö he niitä vai eivät. Jos he eivät ymmärrä niitä, eivätkä voi tunnustaa niitä tosiksi, niin sitten heitä painostetaan muodostamaan kanta ja valitsemaan puoli: kenen tai minkä kirkkokunnan tai uskovien ryhmää he kannattavat. Tällainen toiminta on lahkolaisuutta ja johtaa seurakunnan hajoamiseen, kun kukin valitsee oman puolensa ja opillisen näkemyksensä toisten esittämien uhkavaatimusten yllyttämänä.

Kristityn ei pidä antaa pelottaa itseään tällaisilla uhkakuvilla. Tuomitsisiko rakastava isä ikuiseen kuolemaan ja tuhoon ne, jotka eivät ymmärrä asioita kunnolla voidakseen muodostaa kannan jostakin opillisesta asiasta? On paljon rehellisempää tunnustaa, että ei ymmärrä asioita riittävässä laajuudessa, jotta voisi olla jotakin mieltä tai muodostaa lopullisen kantansa näissä vaikeatajuisissa asioissa. Jos saamme sitten joskus myöhemmin riittävästi ymmärrystä voidaksemme olla jotakin mieltä tai muodostaaksemme kannan jonkin tulkinnan puolesta, niin emme voi sen jälkeen vaatia muilta samanlaisen kannan hyväksymistä ehdottomana totuutena, koska he eivät voi sitä varmasti totuudeksi tietää ja ymmärtää.

Näiden asioiden opiskeleminen ja ymmärtäminen ovat jopa koko elämän kestäviä prosesseja, niin että joku voi muuttaa näkemystään monta kertaa elämänsä aikana, kun saa lisää valoa Raamatusta pyhän hengen antaman opetuksen kautta. Jumala opettaa meitä interlineaarien, sanakirjojen ja selitysteosten avulla: siten, että tutkimme alkukielistä Jumalan sanan ilmoitusta pelkkien Raamatun käännösten tutkimisen sijasta.

Ilman kunnollisia apuvälineitä ei näitä asioita voida kovinkaan suuressa laajuudessa ymmärtää, vaikka ihmisellä olisi muuten riittävät valmiudet ymmärtää monimutkaisia asioita. Kaikilla ei sitä ole ja siinä on syy, miksi emme vaadi pieniltä lapsilta, opetuksesta osattomilta ja esimerkiksi aivojen vaurion kärsineiltä samanlaista opillista ymmärrystä kuin aikuisilla on.

Jumala edellyttää kristityiltä vain sen asian tunnustamista, että Jeesus kristus on Jumalan poika ja Jumala on hänen isänsä: se Jumala, joka on lähettänyt poikansa maailman vapahtajaksi ja joka on herättänyt poikansa ylös kuolleista. (Joh. 14:9-11; 17:3; 20:17, 31; 1Joh 4:13-15; Apt 8:37; Room 10:8-10; Hebr 5:7; 13:20-21) Jeesus ja apostolit eivät vaatineet tämän kummempaa todistusta iankaikkisen elämän saamiseksi. Sen sijaan, että vaatisimme tämän yli meneviä opillisten määritelmien todeksi tunnustamista pelastumisen ehtona, tulisi meidän varoa menemästä yli kristuksen opin tässä asiassa (2Joh 1:7-11). Kaikki ne, jotka vaativat meitä tunnustamaan Jeesuksen lihassa tulleeksi Jumalaksi, joka on ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa, ovat menneet yli kristuksen terveiden sanojen vaatimuksessaan.

Voit olla varma siitä, että meidän isämme Jumala ei hylkää lastaan sen vuoksi, että tämä ei suostu tunnustamaan todeksi jotakin sellaista, mitä ei voi ymmärtää. Kolmiyhteisen jumalan oppi on sisäisesti ristiriitainen ja siten mahdoton ymmärtää. Sen vuoksi sitä ei pitäisi kenenkään todeksi tunnustaa.

Miten Jeesus voi olla yhtä aikaa ihminen ja Jumala olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala? Tämä on katolisen uskon suurin mysteeri, jota kukaan ei pysty ymmärtämään tai järjellisesti selittämään. Jos uskot, että Raamatun opetus on sisäisesti ristiriitaista järjettömyyttä, niin sitten voit tunnustaa sokeasti todeksi tämän väittämän. Muussa tapauksessa jätä se tunnustamatta, sillä Jumala meidän isämme ei vaadi tuollaisen asian todeksi tunnustamista, jotta voisimme pelastua. Päinvastoin!

Aivan yhtä järjetöntä on sanoa Jeesuksen olevan ikivanha taivaallinen henki, joka on tullut alas taivaasta Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi, olematta eri olento kuin ihminen kristus Jeesus. Tämänkään asian todeksi tunnustamista meidän isämme ei vaadi sielun pelastumiseksi vaan päinvastoin! Älä tunnusta siis todeksi mitään sellaista, mitä et voi ensin ymmärtää.

Jumala arvostaa rehellisiä ja avoimia ihmisiä. On parempi tunnustaa, että ei ymmärrä jotakin asiaa, kuin tunnustaa se asia sokeasti todeksi. Katolinen kirkko ja sen hengessä vaeltavat ihmiset ovat kautta aikojen vaatineet jäseniltään kolmiyhteisen jumalan opin sokeasti todeksi tunnustamista, vaikka sitä ei kukaan ymmärrä. He ovat hallinneet pelon avulla seurakuntaa, mutta älä sinä anna heidän pelkonsa peljästyttää sinua.

Ole avoin ja rehellinen ihmisten ja Jumalan edessä. Tunnusta todeksi vain sellaiset asiat, joista voit olla varma, koska ne on Raamatussa riittävän selvästi sanottu. Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta ja kristuksen isän vertaisesta jumaluudesta eivät ole sellaisia opetuksia. Sinun ei tarvitse tunnustaa niitä totuudeksi.

Lopun ajan väkevä eksytys

Lopun ajan väkevä eksytys on katolinen eli yleinen usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja ihmiseen, joka on korottanut itsensä yli kaiken jumaloitavan ja sanoo olevansa Jumala vaikka on vain ihminen (2Tess 2). Tämä ”laittomuuden salaisuus” oli vaikuttamassa jo apostolien aikana. Paavali tunsi sen ”toisen Jeesuksen ja sen ”toisen hengen”, joka saa sitä henkeä seuraavat korottamaan ihmisen Jumalaksi ja palvomaan häntä kaiken olevaisen luojana.

Se ihminen sanoo olevansa Raamatun ilmoittama Nasaretilainen Jeesus, mutta valitut Jumalan lapset tuntevat herran Jeesuksen ja tietävät, että hän ei korota itseään isän vertaiseksi Jumalaksi ja antaa isälleen kaiken kunnian tämän maailman ja siinä olevien luomisesta (Ilm 14:6-8; 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-9; 2Moos 20:1-11). Sen sijaan se toinen Jeesus korottaa itsensä isän vertaiseksi Jumalaksi ja yrittää syöstä isän Jumalan pois valtaistuimeltaan (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19).

Katolista valhetta uskovat ovat syrjäyttäneet isän Jumalan lähes kokonaan valtaistuimeltaan eivätkä anna hänelle kunniaa poikansa pelastamisesta ja kaiken olevaisen luomisesta (Hebr 5:7; 13:21). Sen sijaan, että valheen hengessä vaeltavat uskoisivat isän Jumalan herättäneen poikansa kuolleista ja pelastaneen hänet, luulevat he Jeesuksen pelastaneen itse itsensä, koska pitävät häntä iankaikkisena Jumalana, joka ei tarvitse Jumalaa itsensä pelastamiseksi.

Voit lukea kotisivultani uskon tunnustamisesta ja kristuksen opetusta Jumalasta. Muista, että tärkeämpää kuin uskon tunnustaminen sanallisesti on elää uskoa todeksi tottelemalla Jumalaa ja noudattamalla profeettojen, Jeesuksen ja apostolien sanoja, Raamatun opetuksia. Suun tunnustuksesta ei ole mitään hyötyä, jos sydän on vieras Jumalalle ja teot todistavat häntä ainoaa vastaan (Matt 7:21-29; Tiit 1:15-16).

Mainokset

Tietoja kristinusko

Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan ja meidän Herraamme, ja meidän Isäämme Jumalaan, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu.
Kategoria(t): Oppi, Seurakunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s