Seurakunta

Käsittelen tässä blogissa kristinuskoa sellaisena kuin se oli apostolien aikana. Nykyajan kristilliset kirkot ja herätysliikkeet poikkeavat melkoisesti siitä, millainen seurakunta oli alussa. Myös monet perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella olevat uskovien ryhmät eroavat toiminnaltaan ja opetuksiltaan paljon siitä, millainen seurakunta oli Uuden testamentin kirjoitusten syntyaikoina. On toki uskovien ryhmiä, joissa noudatetaan muita tarkemmin Jeesuksen ja apostolien ohjeita, mutta valitettavan suuri osa myös perinteisten kirkkojen ulkopuolella toimivista ryhmistä on hyvin villejä käytännöiltään ja opetukseltaan. Vaikka on sanottu, että ”ulkopuolelta löytyy mitä parhain kristittyjen yhteys”, on siellä toisaalta myös mitä vääristynein kuva siitä, millaista Jumalan seurakunnan toiminnan ja elämän tulisi olla.

Jumalan tahdon mukaan toimivan ja elävän seurakunnan suurimmat erot nykyisiin uskovien ryhmiin ja kirkkokuntiin ovat seuraavat:

  1. Seurakuntia ei johdettu hierarkkisesti. Virkapapistoa ei ollut, eikä asemaan (titteliin) perustuvaa johtajuutta. Seurakunnan vanhimmat olivat vakaita ja hyvin vaeltaneita veljiä, jotka kykenivät opettamaan muita terveellä Jumalan sanalla. Heidän arvovaltansa ei perustunut virka-asemaan vaan hengelliseen täysi-ikäisyyteen ja Jumalalta saatuun kykyyn palvella muita rakkaudesta lähimmäistä kohtaan, ei voitonpyteestä tai elatuksen toivossa.
  2. Uskovien kokoontumiset olivat spontaaneja ja vuorovaikutteisia keskusteluhetkiä, joissa kullakin jäsenellä saattoi olla jotakin annettavaa Herralta: runo, laulu, opetus, profetia tai ilmestys. Kokoukset eivät olleet kaavamaisia liturgisia jumalanpalveluksia eivätkä harvojen siihen kykenevien lahjakkaiden ihmisten ohjelmapainotteisia esiintymistilaisuuksia.
  3. Seurakunnat kokoontuivat kodeissa tai yksinkertaisissa vuokrahuoneistoissa. Erillisiä kirkkorakennuksia ei ollut, ei myöskään kalliita kustannuksia niiden hankkimisesta, hoitamisesta ja hierarkkisen hallintojärjestelmän ylläpitämisestä.
  4. Seurakunnan talous perustui vapaaehtoisiin lahjoituksiin, ei kymmenyksiin tai kirkollisveroon. Seurakunta saattoi maksaa palkkaa evankeliumin työntekijöille, jos sillä oli varaa siihen, mutta seurakuntaa ei rasitettu työvoimakustannuksilla yli sen kykyjen. Seurakunnassa järjestettiin keräyksiä oman seurakunnan ja muualla asuvien pyhien tarpeita varten tilanteen niin vaatiessa, ja avustuksia jaettiin niitä tarvitseville.
  5. Seurakunta toimi Vanhan testamentin kirjoitusten ja apostolien ohjeiden mukaan. Uuden testamentin kirjoitukset syntyivät vähän kerrassaan apostolien aikana vuosien 52 ja 65 välillä (Jeesus kuoli ristillä, nousi ylös kuolleista ja otettiin taivaaseen vuoden 30 tienoilla), mutta Johanneksen evankeliumi, kirjeet ja Ilmestyskirja vasta noin 60 vuotta Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Apostolien ja Jerusalemin seurakunnan vanhinten ohjeet pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneiden kristittyjen elämään löytyvät Apostolien tekojen 15. luvusta ja apostolien kirjeistä. Seurakunnan elämän tulisi perustua näihin ohjeisiin, ei ihmisten laatimiin uskontunnustuksiin tai kirkon sääntöihin.
  6. Seurakuntaan liittymiseksi ei ollut erillisiä rituaaleja, mutta jokainen uskoon tullut ihminen kastettiin vedessä Herran Jeesuksen nimeen, niin että hänet upotettiin kokonaan veden alle kasteen toimituksen aikana. Kristittyjen lapsia ei kastettu ennen kuin he uskoivat omakohtaisesti Herraan Jeesukseen ja pyysivät tulla kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimeen.
  7. Seurakunnat eivät olleet järjestäytyneet kirkkokunniksi yli paikkakuntien rajojen. Kullakin paikkakunnalla toimi useita uskovien ryhmiä, jotka toimivat yhdessä mahdollisuuksien mukaan, mutta ne eivät olleet järjestäytyneet muista erillisiksi kirkkokunniksi. Muiden paikkakuntien uskovat eivät voineet vaikuttaa toisten paikkakuntien seurakuntien päätöksiin hierarkkisen ylemmyyden kautta, vaan ainoastaan hengellisen kypsyyden ja Jumalalta saadun arvovallan kautta (esim. apostolien vaikutus kristittyjen elämään). Keskushallintoista kirkkoa ei ollut olemassa vaan jokaisen paikkakunnan seurakunnat toimivat itsenäisinä ja muiden paikkakuntien seurakunnista riippumattomina uskovien ryhminä. Eri paikkakuntien uskovat pitivät kuitenkin yhteyttä toisiinsa ja auttoivat matkustelevia sanan palvelijoita eteenpäin heidän matkallaan kykyjensä mukaan.

On monia perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella toimivia Jeesukseen uskovien ihmisten ryhmiä, joissa noudatetaan yllämainittuja periaatteita. Valitettavasti niidenkin joukossa esiintyy myös villejä käytäntöjä ja Raamatun vastaisia opetuksia. Yksittäisten ryhmien ja niiden vanhinten vastuulla on se, miten hyvin kuria seurakunnassa noudatetaan, ja millaista opetusta siellä suvaitaan. Oikeaa opillista ymmärtämistä tärkeämpää on kuitenkin elää evankeliumin arvon mukaan ja rakastaa toinen toistamme niin kuin Herra on meille käskyn antanut.

Jos kärsimme toisiamme rakkaudessa, niin voimme kunnioittaa toisiamme, vaikka olisimme joissakin opillisissa asioissa eriä mieltä keskenämme. Suhtautuminen eri tavalla uskoviin ihmisiin kertoo paljon enemmän kristityn sydämen asenteesta kuin se, millä tavalla hän uskoo tietyt opin kohdat. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että oikeaa opetusta väheksyttäisiin. On vain osattava panna asiat oikeaan mittasuhteeseen ja tärkeysjärjestykseen. Suurinta on rakkaus; kaikki tieto ja ymmärrys tulee vasta sen perässä.

Voit siirtyä tästä linkistä muihin seurakuntaa käsitteleviin kirjoituksiini.

Yksi vastaus artikkeliin: Seurakunta

  1. Hyvin kirjoitettu. Amen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s